Aasian matka 2006

http://voyagertwo2008.travellerspoint.com/

Tämän blogin matkat löytyy kartalta

Lupasin vielä kirjoittaa jonkilaista loppuraporttia ennen joulua. Tässä on enää muutama päivä jäljellä täyttää tämä lupaus, joten paras alkaa pitää kiirettä. Joulukorttien lähetys jäi tänä vuonna väliin, joten tämä saa luvan toimia samalla Wirallisena hyvän onnen toivotuksena kaikille kavereille ja sukulaisille. Parempaa vuotta itselleni en voi realistina enää ensi vuodesta toivoa kuin tämä kulunut vuosi on minulle ollut, mutta teille muille sen ilon kernaasti suon. Sencin Amatöörit :-)

Alunperin tarkoituksenani oli korjata tänään myös kirjoitusvirheet sekä lisätä ääkköset aikaisemmista postauksista, mutta työ alkoi tuntua ylivoimaiselta. Säilytettäköön siis autenttisuus luettavuudenkin kustannuksella, sikälikin kun täällä näyttää vieläkin lukioita käyvän siitä huolimatta noin 20 ihmisen viikko vauhdilla. Käviöitä on tähän päivään mennessä ollut 6392 kappaletta ja yhä suuremmaksi käy hämmästykseni kuinka seikkaperäisesti ja selkeästi olen onnistunut tänne kirjoittamaan, koska vieläkään ei juuri kellään ole mitään kysyttävää. Hyvä minä!

Palattuani Koh Chngilta mantereelle olin tosiaan kahden vaiheilla. Lähtisinkö jatkamaan alkuperäisen suunnitelman mukaan Kambozsaan, vai lähtisinkö päinvastaiseen suuntaan kohti Bangkokia. Hyppäsin sen kumempia ajttelematta lavataksiin ja päätin että teen päätöksen vasta kun olen päässyt jonnekkin suurempaan kaupunkiin. Päivä oli taas kerran tulikuuma ja matka Trattiin tuntui kestävän ikuisuuden. Avolavalla ilmastointi ei ollutkaan siitä huonommasta päästä, mutta se pöly! Samalla kyydillä sattui mukaan pari suomalaistakin, mutta en ollut kovinkaan sosiaallisella päällä, enkä paljastanut että ymmärsin heidän juttujaan. Heh. Jos he nyt tätä sattuvat lukemaan, niin mun idioottimainen hymyilyni oli vaan seurausta siitä että Changilla sattui viimeiseksi odottamattomia kommelluksia pyörän palauttamisessa. Olin mm. ajaa kolarin jäähallin kokoisen maasturin kanssa niillä käsittämättömän jyrkillä ja mutkaisilla vuoristoteillä... Tuuli tempaisi jossain välissä kypärän mukaansa siitä etukorista keskelle tietä, juuri kun olin siirtymässä poimuajoon. Kypärään tuli kuitenkin vain kosmeettisia vaurioita ja uskon että se ajaa huolimattomuudestani riippumatta sitä samaa blasebo efektiään vielä tänäkin päivänä mihin se on alunperinkin epäilemättä suunniteltu. Pari kilometriä ennen sitä vuokrauspaikkaa alkoi lisäksi sataa. Trooppinen rankkasade on elämys kyllä sinällään, mutta jos on nähnyt juuri edellisenä iltana vaivaa kaikkien pyykkien pesemiseen/ kuivattamiseen. Argh. Onneksi en joutunut palaamaan sinne vuokrauspaikalle kuin enää kahdesti. Eka kerralla muistin että olin unohtanut pantiksi antamani passin ja toisella siltä muuten ystävälliseltä lie päällepäsmärin vävyltä loppui bensa keskellä sitä hiton viidakkoa kun se hyvää hyvyytään tuli luvanneeksi heittää mut satamaan. Lainasi sitten mun puhelinta ja pyysi avun paikalle. Kiltti hemmo..

Changilla olon aikana oli tullut pari puhelua Pattayalta, joten annoin sen lopulta ratkaista ja päätin suunnistaa tutuille kulmille enkä lähtenyt tutkiskelemaan Kambodiaa tällä kertaa. Siellä olisi tullut todella pitkä reitti jos olisin halunnut käydä niissä kaikissa paikoissa joita olin etukäteen ajatellut. Aikaakin tuntui olevan jäljellä enää 5 viikkoa, joka alkoi muodostaa paniikkimielialaa "Reissu on kohta lopussa" tyyliin. Nyt kun asiaa ajattelee, niin toi aikahan on kaksinkertaisesti sellaisen normi lomamatkan pituus. Yhtäkaikki päätin että suuremman juoksut on juostu ja oleilen sitten parissa paikassa vähän pidempään. Pattayalla olinkin sitten lähemmäs kolme viikkoa kunnes tuli haikeiden jäähyväisten aika ja löysin itseni bussiasemalta ostamasta matkaa Bangkokiin.

Olin siis jo neljättä kertaa enkelten kaupungissa. Tosin kaksi kertaa niistä oli ollut vain läpiajoa matkalla johkus toiste. Tällä kerttaa olisi kuitenkin enemmän aikaa pyöriä ja tulihan sitä pörräiltyäkin. Mutta kun tulin tuossa jo aloittaneeksi juttuja pikku kömmähdyksistä, niin kerrotaan tähän vaikka tarinaa viimeisestä viikonlopusta. Oli perjantai päivä ja olin lähtenyt hotellilta jo varhain käydäkseni muutamassa paikassa jotka oli vielä käymättä. Ensin suunnistin Baiyoke sky hotelliin, joka oli ollut valmistuessaan Aasian korkein rakennus. Skytrain asemalta näytti että sinne on korkeintaan viiden minuutin kävelymatka, mutta lopulta se matka kesti varmaan yli tunnin. Osaltaan tähän vaikutti se, että käytin kaikkia suuria ostoskeskuksia keitaina, joiden läpi oli hyvä kävellä viileentymään aina kun niitä kohdalle osui. Hyvä idea noin niinkuin teoria tasolla. Eksyin kuitenkin jo ensimmäiseen kolossiin pitkäksi aikaa ja aina kun tupsahdin kadulle jostain ovesta en onnistunut saamaan sitä 300 metristä maamerkkiä näkyviini. Lähdin viimein vähän kauemmas kävelemään ja kun sain seuraavan kerran tornin tähtäimeen otin näppäränä kompassista suunnan ja palasin vasta sen jälkeen hikisenä sinne keitaaseeni. Oikea ulko-ovi löytyikin tämän jälkeen helpolla ja sovelsin samaa taktiikkaa menestyksekkäästi myös jatkossa.

Itse torni oli no.. korkea. Siellä oli 88. kerroksessa sellainen revolveribaari mistä pääsi toljottamaan kaupunkia lintuperpektiivistä. Katsoi minne ilmansuuntaan tahansa, niin missään ei näkynyt merkkiäkään siitä että kaupunki muuttuisi erillaiseksi.. hiljaisemmaksi. Loputonta betoniviidakkoa, alapuolella lentäviä helikoptereita sekä samalla tasolla maleksivia pilvilauttoja. Erikoista oli ainoastaan rakennuksen pohjakerrokset, jotka oli täynä sikinsokin olevia kojuja aivan samoin kuin kadunvarsilla. Jokseenkin outoa, kun kyse oli sentään jonkin sortin laatuhotellista. Vastaanotto oli kylläkin jossain kerroksessa 20+ joten voi olla ettei henkilökunta ollut tietoinen että raavas oli valloittanut katutason omiin tarpeisiinsa. Tämä tuli mieleen siitä, että etsiessäni tietä sinne huipulle tulin jossain vaiheessa jollekkin parkkitasanteelle joka oli jossain 15. kerroksen tienoilla.

Seuraavaksi otin taksin ja ajatin itseni Khaosanroadille, joka on ehkä kuuluisin reppureissaajien majoittautumis ja ostospaikka Bangkokissa, jonka takia olin sitä karttanutkin viimeiseen asti. Päivän ohjelmaan kuitenkin kuului tuliaisten hankinta johon tarkoitukseen se oli omiaan. KR olikin oikeastaan miellyttävämpi kokemus kuin olin uskaltanut odottaa. Sieltä puuttui lähes tyystin kaikenlainen agressiivinen kaupittelu johon muuten yhtenään tuollapäin törmää. Sain ostettua kaikenlaista krääsää kunnes huomasin rahojen käyvän vähiin ja menin automaatille. Kone sylkäisee sisuksistaan rahojen sijaan lapun jossa lukee "Kortti ei ole käytössä. Ottakaa yhteys pankkiinne" SIIS MITÄ? Mulla rahat aivan finiitto ja Suomessa pankit sulkisivat ovensa parin tunnin päästä! Nyt tuli kiire... Onneksi mulla oli vielä sen verran rahaa, että pääsin taksilla takaisin hotellille josta kouraisin loputkin hilut mukaan että sain ostettua lisää puheaikaa puhelimeen. Takaisin hotellille ja soitto siskolle, että nyt on kiire. Mulla oli noin sata bahtia rahaa, viikonloppu tulossa ja tiistaina lento takaisin suomeen. Sisko alkoi selvittelemään tilannetta ja jonkun ajan kuluttua kävi selväksi, että ainoa keino saada rahat mulle oli joku sika kallis tilisiirto täkäläiseen Siam City Bankkiin. Muistelin että oli jossain sellaisen kyltin nähnyt ja lähdin seuraavaksi sitä etsimään. Sisko lupasi lähettää rahat jokatapauksessa heti, sillä Suomessa pankit olivat juuri sulkeutumassa eikä näinollen ollut mahdollista varmistaa ensin että löytäisinkö edes sitä pankkia täältä.

Singahdin ulos kyselemään mopotakseilta josko nämä tietäisivät kyseisen pankin. Kukaan ei ollut sellaisesta kuitenkaan kuullutkaan mutta pyytelivät tulemaan kyytiin, että kyllä se jostain löytyy. En kuitenkaan voinut tähän luottaa, koska rahat oli niin loppu, että niillä ei kauaa huristeltaisi edes mopon kyydissä. Keksin mennä kysymään asiaa muista pankeista ja vihdoin eräs neitokainen tiesikin missä kyseinen lafka sijaitsee. Pyysin kirjoittamaan ajo-ohjeet thaiksi lapulle ja palasin moposuharien luo. Ajo-ohjeiden ansiosta kuski löysi paikan hetkessä eikä sinne ollut edes kovin pitkä matka. Mutta mutta... SE oli kiinni?? Aukeaisi kyllä seuraavana päivänä kymmeneltä. Jee jee.. mopolla takaisin hotellille ja kuski ruinaamaan 100 bahtia siitä kyydistä. Sain tingittyä sen verran että mulle jäi itselle vielä noin 20... Oli aika ankee fiilis. Rojahdin hotellin sänkyyn miettii että miten nyt. Sekin oli vielä epävarmaa onnistuiko se pikasiirto ja mulla puheaikakin taas lopussa. Sitten muistin että olin saanut suomesta Heikiltä ja Pirkolta sukanvarren. Siis ihan konkreettisen sellaisen, mihin oli ahdettu iso läjä 2 euron kolikoita. JES. Kaivoin sen repun pohjalta ja laskin että siellä oli vielä yli 60 euroa rahaa. Sandaalit sauhuen lähdin kolikkoineni ulos, mutta ilo oli ennenaikainen. Missään rahanvaihtopisteessä ei otettu vastaan kolikoita. Sitten muistin yhden Suomi bilis baarin (After Work) jossa oli käväissyt silloin ensimmäisellä viikolla kun olin tullut Bangkokiin. Oltiin silloin vaihdettu sen omistajan kanssa vain muutama sana, mutta ajattelin silti mennä kysäisemään josko hän auttaisi maanmiestään hädässä. En hennonut käyttää 10 bahtia skytrainiin vaan kävelin jo hämärtyvässä illassa ja pienessä tihkusateessa sinne baariin. Omistaja olikin paikalla ja ehdotin että voisiko hän lainata mulle 3000 bahtia rahaa niitä kolikoita vastaan joka oli jotakuinkin niiden käypä arvo. Kerroin että saan mahdollisesti rahaa huomenissa ja tulen sitten lunastamaan kolikkoni samalla hinnalla takaisin. Näin tehtiin.. Jipiii... Jos oli ollut muutamia tunteja aikaisemmin fiilikset vähän down, nyt ne ponkaisi kerralla stratosfääriin.

Seuraavan päivän aamuna menin jo huomattavasti levollisimmin mielin kyselemään niitä siskon lähettämiä rahoja. Ei ollut enää sellaista paniikkia, sillä pärjäisin ehkä rimaahipoen jopa Ruotsiin asti näillä hiluilla. Rahat olivat kuitenkin tulleet ja homma oli taas siististi kuosissa. Samainen mopopoitsu oli heittämässä mua ja tällä kertaa annoinkin sille sitten oikein 150 batia reissusta, ökyrikas kun nyt olin. Kävellessäni takaisin hotellille kolme kukan myyjä muksua tuli piirittämään mua. Ne oli tavallistakin innokkaampia ja roikkuivat shortsin lahkeissa oikein tosissaan. Yhtäkkiä tunsin kuinka reisitaskun vetoketju aukesi. Ravistelin ehkä turhankin kvakouraisesti muksut kimpustani ja huusin..*WTF* Ne meni ensin aivan kalpeiksi ja liikkumattomiksi sitten ne lähti juoksemaan karkuun. Tarkastin äkkiä sen mun isorahapuli taskun ja huomasin ettei mitään ollut hävinnyt. Mutta kuinka liki se liipasikaan? Siitä kun olin saanut noi rahat oli kulunut korkeintaan 10 minuuttia.. huh huh.

Pari seuraavaa päivää meni todella nopeasti. Jatkoin ostosten tekemistä ja kiertelyä paikoissa joissa en ollut vielä kerennyt käymään ennen tota pikku breikkiä proggigsassa. Tiistaina sitten kamat kantoon ja lentokentälle. Taksikuski yritti vielä viimeisen kerran kusettaa, mutta siitä selvisin jo rutiinilla. Lento Bangokista Heathrowlle meni nopeasti. Lento oli lähtenyt BKK vähän yli puolenyön vain noin puolituntia myöhässä. Nukuin yli puolet matkasta ja lähestyttäessämme Lontoota olimme vain noin puoli tuntia myöhässä aikataulusta. Tai näin siis luvattiin kuullutuksissa. Mulla oli kentällä 2 tunnin marginaali, joten en ottanut suurempaa huolta tästä. Huoli alkoi kuitenkin hiljalleen kavaa kun ilmoitettiin että ilmatilassa on ruuhkaa ja joudumme jonottamaan laskeutumista. Jonottamista kestikin sitten niin kauan että huomasin että taitaa tulla sittenkin jo hieman kiire. Kerroin asiani lentoemännälle joka palasi pian kertomaan että ihan oikeasti, ihan kohta laskeudutaan. Kapteeni lupasi kuulemma hoitaa viivästymis homman ja ohjauksen nopeasti jatkolennolle?? En oikein ymmärtänyt mitä tällä tarkoitettiin, mutta samassa jo pyydettiin istuimille laskeutumista varten ja juttu jäi siltäosin kesken.

Lontossa juoksin putken läpi saapuvien puolelle, jossa sain liittyä jonoon joka oli tarkoitettu Vipeille tai muuten vaan kiireisille joksi minut luettiinkin näytettyäni jatkolentolipun. Pääsin sivuuttamaan noin sadan metrin rahvaan muodostaman ketjun, jossa aikaa olisi kulunut vähintään tunti. Hienoa! Taidan sittenkin ehtiä sille jatkolennolle! Oli jo aikakin että hommat alkoivat taas sujua sutjakkaammin.

Niinpä niin ja ja kissat sukeltaa. Hah! Kakkosterminaalissa, josta ulkomaanlennot lähtevät ei näkynytkään lentoa monitoreilla. Mitä ihmettä? Ei kai lennot nyt koskaan etuajssa lähde, sillä aikaa piti oleman vielä viisi minuuttia jäljellä. Listattuna oli noin seuraavat puolentoista tunnin lennot, joissa siis sitä Tukholman lentoa ei ollut. Ei auttanut muu kuin mennä palvelutiskille jonottamaan että saisi tarkempaa tietoa. Turha kai sanoakkaan, että jonottamiseen tuhraantui se puoli tuntia ja jos kyse oli jostain tietoliikenne ongelmasta mistä johtuen lentoa ei näkynyt töllöissä, olisin jo auttamatta myöhässä.

Viimein päästyäni tiskille iloinen virkailija kertoi minulle, että koko lento oli peruttu. Niinpä niin. Valehtelin sujuvasti, että mulla oli jatkolento Tukholmasta jo parin tunnin päästä että josko se voisi buukata mulle mahdollisimman nopean korvaavan lennon. No broblem. Seuraavalle lennolle pääsisin jo kolmenvartin kuluttua. Liput vaihtoon ja aulaan odottamaan. En ollut suurestikkaan hämmästynyt ettei sitä uuttakaan lentoa ollut vielä screeneillä. Kun lähtöön piti olla aikaa enää 20 minuuttia menin uudelleen kysymään asiasta. Minulle ilmoitettiin että ATK puolella oli todellakin jotain häikkää ja sitä lentoa ei saada näkymään näytölle, mutta kyllä se lähtisi ihan vain puolitoista tuntia myöhässä siitä ajasta mitä minun uudessa lipussani oli printattu. Jep jep.

Aloin jo olla vähän huolissani mahdanko oikeasti keretä edes sille ilta laivalle Tukholmasta Turkuun johon oli oikeasti aikeissa mennä. Maleksin kentällä vielä noin 2,5 tunti ja kas kummaa olin taas ilmojen teillä. Ynnäilin päässäni, että siirtyminen Arlandasta Tukholman keskustaan ja sieltä satamaan bussilla tai normaali junalla ei enää onnistaisi. Taksi kyyti on taas olisi tolkuttoman hintainen joten päätin ottaa sen luotijunan, joka sekin olisi kalliimpi kuin 700km lento Bangkokista Siang Maihin. Sillä matka kentältä keskustaan kestäisi vain 20 minuuttia, joten minulle jää noin tunti aikaa päästä siitä sitten satamaan ja laivaan. Jos siis kaikki sujuisi tälläkertaa jouheasti, mitä suuresti epäilin koska olin varma että ainakin matkatavarat pitäisi käydä ilmoittamassa Arlandassa kadonneiksi. Yllätys oli kuitenkin melkoinen, kun matkatavara-aulassa vartin jonottamisen jälkeen virkailija kävikin näyttämässä minulle sen päivän noutamattomia matkatavaroita, joiden joukosta löysin kuin löysinkin omani. Yes! Nyt vaan äkkiä tulliin ja peräsuolitähystykseen. Sain kokea jo toisen positiivisen yllätyksen vartin sisään, kun minua ei kutsuttukkaan kehononkaloiden tutkimukseen vaan pääsin tullista läpi heittämällä. Vain väsynyt huumekoira nuuhkaisi ja haukotteli perään.

Olin jo menomatkalla maleksinut Arlandan lentokentällä muutamia tunteja joten muistin aika hyvin mistä ne junat lähtivät. Ainoa ongelma oli ettei kukaan asemalla osannut käyttää niitä lippuautomaatteja, eikä minkäänlaista henkilökuntaa paikalla näkynyt. Olisin halunnut maksaa matkan suoraan Masterilla, ettei tarvitsisi turhaan valuuttaa vaihtaa, koska laivalla pärjäisin taas euroilla. Päätin poltaa tupakin siinä laiturilla tupakoimiskieltokyltin alla josko sillä saisin usutettua jonkun virkailijan kimppuuni. Turha toivo. Ajattelin jo mennä ilman lippua ja toivoa etteivät ne heitä minua ulos junasta ennen keskustaa. Tähän seuraavaan junaan oli kuitenkin jo ihan pakko päästä jos mielin vielä siihen iltalaivaan. Koitin mielessäni muistella jotain ruotsinkäelisiä sanoja, joilla saisin kiireeni selvitettyä mikäli joku kielitaidottomampi kondari sattuisi paikalle. Ainoat mieleenitulevat ruotsalaiset sanat olivat kuitenkin sitä luokkaa, etteivät ne olisi ainakaan jouduttaneet matkantekoani. Menin lopulta sitten kuitenkin uudelleen sinne yläkertaan vaihtamaan hieman rahaa, koska vaaniva martyyrin ura ei selvästikkään viimeaikaisten kokemusten valossa tuottaisi kovinkaan kaksista lopputulosta.

Noin sivumennen sanoen se rahanvaihto oli muutenkin aika fiksu veto, koska Tukholman bussit käyttävät vaihtovälineenä.. yllätys ylläty Kruunuja. Soitin junasta Marjalle, joka oli ollut Ruotsissa koko kevään opiskelemassa, josko hän osaisi neuvoa mikä lija-auto veisi satamaan. Paniikkimielialassani en kuitenkaan saanut ohjeista paljoa tolkkua, joten jouduin kyselemään kadulla useilta ihmisiltä jotka eivät sitten tietenkään ketään tienneet että mikä linkka sinne till hamn niinqu menee. Lopulta sain jostain lahjatavaraliikkeestä koordinaatit oikealle pysäkille josta sain linkkarin kiinni juoksemalla viimeiset 10 metriä. Matkaseurakseni sain normaalien lisäksi jonkun hippin-nuorukais-kukkais-tytön, joka HUUSI jotain julistusta koko sen noin vartin mikä matka satamaan kesti. Pysäkiltä kepeä spurtti terminaaliin josta luonnollisesti myytiin eioota mitä hytteihin tulee. Otin kansipaikan ja jo muutaman minuutin päästä laiva aloitti matkansa kohti Turkua.

Laivalla ihmisten rynnätessä tax-free ostoksille sulauduin joukkoon ensimmäisten joukossa. Olin eka kassalla saltpastiller purkkeineni jota menin imeskelemään tv-huoneeseen silmät viiruna. Koitin illan aikaan kysellä muutaman kerran peruutuspaikkoja jotta olisin saanut hytin ja päässyt vihdoin pitkäkseni joksikin aikaa. Tämä ei kuitenkaan onnistunut ja päätin mennä edes saunomaan ja poreilemaan. Rentouduinkin mukavasti ja loppu yö sujuikin sitten jo rutiinilla penkillä torkkuen. Mitä nyt se samainen kiljukaula sieltä Tukholman linkkarista ulvoi välillä täyttä kurkkua jotain pelastusta käytävällä. Hän oli siis vaihtanut kielen sujuvasti suomeksi, josta en kuitenkaan jaksanut innostua siitäkään huolimatta että ne olivat pitkiin aikoihin ensimmäiset livenä kuulemani suomenkielen sanat. Minä kiittämätön moukka...

EpiloQ:

Näytti kuin joku näkymätön käsi tai kohtalo olisi halunnut estää parhaimpansa mukaan paluutani Suomeen. Lempä ja viisas sellainen. Olisin kyllä mieluusti vaipunut tähän viettelykseen mikäli vain finanssi politiikka olisi antanut periksi. Paluu arkeen oli helpohkoa vaikkei toisaalta kovin miellyttävää. Suuri palo päästä taas reissuun on muuttunut pysyväksi olotilaksi. Toisaalta oli mukavaa nähdä taas kavereita ja tehdä tuttuja juttuja tällä puolella palloa jonkin aikaa, mutta arki ja rutiinit ajavat helpolla miettimään taas mistä saisi vaihtelua. Jotain suunnitelmia onkin jo olemassa. Kyse ei olekkaan enää kuin siitä, että koska on riittävä kasa pelinappuloita kerättynä jotta pääsee taas singahtelemaan. Koko tälle reisulle en voi olla antamatta kuin kiitettävän arvosanan. Mitään todellisia negatiivisia kokemuksia en kohdannut koko matkan aikana. Tuossa edellä kertomani pikku kommellukset paluumatkasta Suomeen kuuluvat olellisena osana omasta mielestäni matkustamiseen. Rimaa hipoen selvisin siinäkin monessa paikassa, mutta sellaisista saa vain mukavia kicsejä kun ne ottaa oikealla tavalla.

Matkabudjetista on tullut kyselyitä. Reissu kesti luullakseni tarkalleen sata päivää ja rahaa paloi kaikkiaan noin 6000 euroa. Se pitää sisällään kaiken, lentolipuista lähtien. Ai niin.. Vakuutus maksoi sen törky kalliin sairaalahoidon Pattayalla jolle tuli hintaa likemmäs 2000 euroa. Se meni suoraan vakuutuksen piikkiin , enkä joutunut missään vaiheessa omaa kuvetta kaivamaan. Sain jopa yllärinä tässä syksyllä vielä korvauksia menetetyistä matkapäivistä jollaista turvaa en tiennyt koko vakuutukseen edes sisältyvän. Se millaisella päiväbudjetilla tuolla pärjää on n.30 euron luokkaa, ilman että joutuu mistään sen kummemmin tinkimään. Malesia oli mielestäni selvästi Thaimaata ja Laosia kalliimpi paikka, mikä tosin selittyy suurelta osin sillä, että en lopulta käynyt siellä muualla kuin Kuala Lumpurissa.

Mukaan otetuista matkatavaroista onnistuneimmaksi osoittautui puhallettava niskatyyny. Aivan mahtava! Käytin sitä jopa joskus hotellissa lukiessani kirjaa. Pölöimmästä päästä taas oli idea kantaa farkkuja 5000 kilometriä ympäri Aasiaa ilman että olisin niitä koskaan tarvinnut. Ylipäätään Suomesta ei kannata ottaa yhtään mitään mukaan. Poikkeuksena ehkä jotkin reseptilääkkeet, jotka tosin nekin saisi tuolta huomattavasti edullisemmin. Mutta jos on esim. kyse omasta hengestä, niin voi olla että tulee silloin tingittyä hiukasen väärästä paikasta :-) Lopuksi haluan vielä erikseen kiittää Heikkiä ja Pirkkoa jotka säästitte minulta paljon päävnvaivaa parissakin kohdassa matkan aikana, vaikkette sitä ehkä edes itse niin huomanneetkaan, kun en siitä niin suurta numeroa itse tehnyt. Myös Ellalle kiitos viimeisen viikonlopun pelastuksesta ja juoksusta Perjantai iltapäivänä täällä Suomen päässä sekä majoitus avusta.

... Jos joku saa lähiaikoina läjittäin rahaa esim. lottovoiton tahi muun onnenpotkun seurauksena eikä tiedä miten alkaisi pääomaansa käyttää niin otathan yhteyttä tohon allekirjoittaneeseen. Vannon että sillä on idea jos ei parikin mietittynä..

-Vesku-

Chilipippureilla ja sitruunoilla on Napoleonkompleksi! Mita pienempia ne ovat, sita palavampi on niiden tarve osoittaa omaa erinomaisuuttaanttaan olemalla tulisia kuin punahehkuinen laava... Ja paksusuoleen (edit) saakka du kan kanna den smacka!

Puolitoista viikkoa taalla Changilla on ollut rentouttavaa. Akut on taas ladattu aarimmilleen veskuenergiaa, joka etsii nyt vain purkausreittia viimeisten kolmen viikon rutistukseen. Mitaan kovin jarkevaa en ole taalla saanut aikaiseksi, mika oli tarkoituskin. Aika on mennyt lahinna lohoillessa rannalla kirjoja lukien. Olin pari ekapaivaa saaren pohjoispaassa White Sand Beachilla joka on ainut suurempi turistikeskittyma taalla. Loppuajan olen ollut taalla Lonly Beachilla omassa pikku majassani, joka on ajanut nukkumapaikanroolinsa moitteetta.

Aina iltapaivisin taalla pidetaan jalkapallomaaotteluita Thaikut vastaan muumaailma ja siella olen ollut itsekkin moneenotteeseen puolustamassa eurooppalaista jalkapallomainetta.

Auringon alkaessa laskea rannalle pystytetaan grillauskamat, joiden ymparille porukat illanmittaan keraantyvat. Fiilikset on todella upeita ja ilta jatkuu grillin hiivuttua bailausvoittoisammin ja hyva niin, koska muuta menoa ei taalta juuri tunnu oikein loytyvankaan.

Kavin vihdoin myos fantilla ratsastamassa ja yks paiva olin seikkailemassa kanootilla tuolla ulapalla. Mutta paasaantoisesti olen vain laittanut aikaa leviaksi ja nyt on kaikki mennyt taman saaren osalta. Huomenissa palailen mantereen puolelle ja paatan vasta siina vaiheessa jatkanko sittenkin matkaa Kambozan puolelle Sihanknovilleen vai aloitanko hitaan valumisen kohti Bangkokia, jossa ajattelin viettaa viimeiset4-5 paivaa ennen paluuta Suomeen.

Tata blogia tulen tuskin enaa paivittamaan loppumatkan aikana, mutta jonkinlaisen loppuraportin laittanen viela ennen joulua. Kiitokset kaikille 3752 lukialle ja eritoten niille neljalle urhoolle, jotka uskalsivat kommenttia tanne laittaa.

Mukavaa loppumatkaa mulle....

-Vesku-

Jos vain yhden tuliaisen saisi tuoda taalta Suomeen, niin se olisi ehdottomasti Songran partyt! Tunnelma oli kuin vappuna Suomessa, silla erotuksella etta suomalaisten yleiseen hilpeyteen vaikuttaa paitsi runsaiden alkojuomien kaytto, myos se etta pitka, kylma ja pimea talvi on vihdoin ohi ja kevataurinko puskee vakisin hymya yhden jos toisenkin pakkasten ahavoittamille poskipaille. (Olipa lause.. ei meinannut millaan saada poikki???!?) Thaimaassa Songran asettuu vuoden kuumimpaan aikaan, jolloin ei ole yleensa tietoakaan sateesta. Siis yleensa. Talla kertaa ainakin Khon Kaenissa sataa ripotteli kaikki kolme paivaa, vaikkei se sinallaan juurikaan tunnelmaa latistanut. Ei kay myontaminen etteiko jaakylma vesiampari niskaan kaadettuna olisi ollut enempi miellyttavaa 35 kuin 25 asteen lammossa.

Itse matka Chantaburista Khon Kaeniin oli hmm.. varsin mielenkiintoinen. Herasin hotellista 2 aikaan yolla ja muistin etta ensimmainen bussi lahtisi Koratiin 2:30. Heitin akkia vaatteet niskaan ja repun selkaan seka suunnistin respaan kirjoittautumaan ulos. Kysyin virkailialta voisiko han tilata taksi etta nyt olisi vahan kiire. Hemmo yritti soitella kolmeen numeroon, muttei mistaan vastattu. No, paatin lahtea koittamaan tuurilla mopotaksia kadulta, mutta kadut olivat aivan autiot. Lahdin kuitenkin kavelemaan asemalle pain ja kovaksi onnekseni vastaan tulikin arviolta 70 mopotaksikuski joka ei osannut sanaakaan englantia, eika mulla ollut aivan tarkkaa kasitysta missa se asema sijaitsi. Hyppasin kuitenkin kyytiin ja naytin etta aja tuohon suuntaan, kun nain ensimmaisen vastaantulian kaskin pappaa pysayttamaan ja tuurilla se hemmo tiesikin mika bussthashuun on. Asemalla olikin aika rauhallista ja sain ostettua lipun helpolla. Hyppasin auton kyytiin ja herasin seuraavaksi vahan yli kuuden jollain vahan suuremmalla bussiasemalla, jolloin sain kuningasajatuksen etta tassahan kerkiaa kayda varmaan rookilla. Jihuu, hyvin kerkesin sauhut vetamaan. Pienena takaiskuna taas tuli se etta yhtakkia linkkaan tunkee sata uutta ihmista ja kun yritan angeta jalkijoukossa sekaan huomaan seisovani aivan auton etuosassa, josta ei olisi toivoakaan paasta entiselle istumapaikalleni. Seuraavat liki nelja tuntia sitten menikin seistessa paikallaan. Aina valilla kuskinapupoika kavi siirtelemassa?? ihmisten jalkoja enemman lomittain etta saatiin taas pari uutta elamysmatkustajaa kyytiin.

Lopulta paastiin kuitenkin Koratiin josta olisi viela n.200km matka Kohon Kaeniin. Menin ensin kysymaan paikkoja VIP-busseista mutta kaikki paikat oli loppuunmyyty 2 paivaa eteenpain. Kysaisin viela normaalivuoroja, mutta niissa oli sama juttu. Otin TukTukin alle ja suuntasin seuraavaksi juna-asemalle, mutta siellakin myytiin ei oota kaikkiin "inhimmillisiin" vuoroihin. Tarjolla oli kuitenkin viela kolmosluokan karjavaunu, johon oljenkorteen tartuinkin hanakkaasti kiinni. Matka ei lopultakaan ollut niin tuskastuttavaa enaa ensimmaisen tunnin jalkeen jolloin juna oli royhtaissyt sisuksistaan suurimman osan matkustajista. Itseasiassa se oli jollaintapaa jopa hauskaa. Kaikkien ovien ja ikkunoiden ollessa joko auki tai ne oli salakavalasti kahvelletty pitkakyntisten toimesta, lempea iltatuuli puhalteli mukavasti vasyneen matkailian punakkaa naamaa.

Khon Kaenissa oli siis jo kolmannet suomi miitingit mihin yritin osallistua. Edelliset olin missannut ensin Samuilla vuorokaudella, liian optimistisen aikataulutukseni takia, toiset Kuala Lumpurissa urvelon taksikuskin takia.Olin siis viiden aikaan Eerik baarissa, jossa oli myos liuta Thaiklupin sivuilta enemman ja vahemman tuttua porukkaa. Kaikkiaan tosi mukavia tyyppeja joiden kanssa vierahti mukavat nelja paivaa.

Sain maanantaina kyydin Thaiklupin aktiivisimmalta kirjoittajalta Lasselta tulevine vaimoineen Laosin rajalle. Jos Lasse nyt sattuu lukemaan tata, niin pahoittelen kommahdystani etta unohdin maksaa matkasta mitaan, mutta eikohan tuo asia korjaannu joku kerta kun tormataan.

Vientianesta yritin taas kerran kysella vip-bussia Vang Viengiin, mutta rukouksiini ei tallakaan kertaa vastattu, vaan jouduin suoriutumaan matkasta linkalla, joka oli nahnit parhaat paivansa varmaan jossain toisen maailmansodan kieppeilla, ja luultavasti joutunut siella myos pommitukseen.

Tarvike kasijarru loytyi onneksi sopivasti ojanpenkasta johon pysahdyttiin tauolle.

Saavuin Vang Viengiin juuri sopivasti iltapaivaruuhkan aikaan, jolloin sai jo heti kattelyssa selville, missa tassa kylassa on kyse.

Rennonpaa mestaa saa hakea vaikka spakettitehtaalta mutta turhaan. Siella oli yksi suurempi paakatu (siis juuri toi yllaoleva kuva) jonka varrella oli ravintoloita joihin oli tuotu jotain suuria sohvia tai sankyja vastaavia kyhaelmia. Jengit sitten makoilee niissa aika tukevassa polyssa ja katsoo telkasta nonstoppina Frendeja. Kyllahan sita paripaivaa noinkin flekmaattisena viettaa, mutta ainakin mulle ne 4 paivaa mitka siella vietin riitti aivan mainiosti. Happyruokien ja Frendien tuijottamisen ohella oli myos jotain luolia lahistolla joihin paatin yks paiva menna kaymaan. Vuokrasin mopon vaikka hinta tuntuikin paikalliseen hintatasoon nahden kohtuuttomalta. Samalla hinnalla olisi saanut vuokrattua 5 polkupyoraa, mutta tulin siihen tulokseen etta 5 pyoran raahaaminen viidakossa olisi ollut kohtuuttoman hankalaa, joten maksoin sen kiskuri hinnan Hondasta. Itse luolille paasy oli tosi vaivalloista ja useiden polkujen risteillessa sekaisin tuli jopa vahaksi aikaa sellainen olo, ettei opas olisi ollut sittenkaan pollompi ajatus. Loysin kuitenkin lopulta takaisin paatielle jolta oli alunperin lahtenyt ja ajelin viela sita noin 50 kilsaa poispain Vang Viengista. Pikkukylat seurasivat samanlaisina toisiaan ja tunnelma oli jokapuolella jopa astetta ystavallisemman oloinen kuin Thaimaassa.

Torstai aamuna paatin ottaa taas suunnan kohti Thaimaata ja erinaisten kommelluksien jalkeen olen taas Pattayalla josta suuntaan huomenissa vihdoin sille rantalomalleni Koh Changiin.

Oli viime postauksessa niin helposti taas sanottu, etta otaNpa tuosta bussin ja suuntaan kohti Chantaburia. Kaytanto olikin sitten taas tyylia Thai. Mikaan ei tuntunut toimivan niinkuin pitaisi, mutta kaikki jarjestyi lopulta kuitenkin parhainpain.

Olin pyytanyt yhta tyttoa kirjoittamaan lapulle thaiksi mopokuskia varten etta haluan sille linkka-asemalle, mista bussit lahtee Chantaburiin. Tytto jo kylla sanoi etta ei se oikeastaan mikaan linja-autoasema ole, mutta mopopoitsun pitaisi kylla ymmartaa etta mihin mut jattaa. Antaessani paivakaskyn kyyditsialle han ei kuitenkaan tiennyt mihin mut veisi. Aikansa se siina kavereiltaan kyseli ja lopulta paastiin matkaan. Hammastykseni oli keskinkertaista suurempi, kun kaveri jatti mut "asemalle" jonka virkaa ajoi yksi puupenkki ja paivavarjo?? Palloilin siina aikani ympariinsa ja yritin etsia jotain joka saattaisi muistuttaa lipunmyynti kojua, muttei mitaan senkaltaista nakynyt lahimaillakaan. Kysyin vihdoin yhdelta kaverilta joka naytti suunnileen silta etta parhaimpana paivana muistaa oman nimensa etta taaltako sinne Chantaburiin paasee? Han siihen vastaamaan taatusti ainoalla osaamallaan englanninkielisella sanalla eli Yes! Olo ei jostain syysta tuntunut viela taysin levolliselta, mutta kaveri hataantyi uteluistani siinamaarin etta otti jalat alleen ja lahti sopivasti jonkunmoisen aikataulun edesta pois. Hyva niin.

Varmana tietona olin saanut kuulla paristakin erilahteesta etta linkka lahtee Pattayalta k.17:00 ja se on ainoa joka menee CB paivittain. Flappitauluun oli kuitenkin merkattu ajat 16:30 ja 17:30 ja asiallisesti jopa naiden bussien maaranpaat, kello 17:00 lahteva bussi oli luultavasti pudonnut jonnekkin aika-avaruuden madonreikaan eika sellaista nyt ollut luvassa. Samassa paikalle pysahtyy joku linkka, josta pyyhaltaa ulos joku nauriinlailla hymyileva sisaanheittaja, joka kysyy multa etta minne matka. Sanon etta Chantaburiin. Kaveri nappaa repun mun kadesta ja nakkaa sen rahtitilaan ja viittiloi sisaan autoon. Ajattelin etta kylla tassa nyt on suunta ainakin oikea etta hypataan kyytiin vaan, toivottavasti pysahdytaan jossain vaiheessa ihan oikeallekkin bussiasemalle, josta voisi kysella uusia koordinaatteja. Vahanajan paasta yks korppikotka.. anteeks lipunmyyjatati, tulee tiukkaamaan multa kiukkuseen?? savyyn etta minne olet matkalla. Nain oletin, koska tuskimpa se siina thaiksi oli mulle Ooppelia tai posliininorsua kauppaamassa. Onneksi pelastava enkeli puuttui tilanteeseen takavasemmalta ja ryhtyi tulkiksi. Sain tietaa etta olin matkalla Rayongiin, josta bussia vaihtamalla paasisi lopulta Chantaburiin. Turha kai mainitakkaan etta kello oli 16:40 jolloin minkaan valtakunnan linja-auton ei olisi kuulunut "aikataulun" mukaan pysahtya kyseiselle pysakilla.. sitahan se siis taisi lopulta olla.

Paasin lopulta CB:n kissanviiksen vajaa yhdeksan ja siita puolentunnin paasta olin jo suihkussa The River guest housessa. Kavin viela illalla respasta tiedustelemassa kyytia Oasis Water Worldiin jonka takia olin ylipaataan tanne tullut. Sovittiin etta taksi tulee hakemaan mut seuraavana aamuna yhdeksalta.

Aamulla auto oli ajoissa paikalla ja sovin kuskin kanssa konttasumman, jolla se ajeluttaa mua koko tiistain. Kaytiin ensin siella OSW:ssa, jossa katsoin loppupatkan delfiini showsta, jonka jalkeen paastiin itse asiaan eli pulikoimaan noiden sulavaliikkeisten rasvapalleroiden kanssa. Aivan mahtavaa!! Meita oli samaan aikaan altaalla kolme ryhmaa joista yksi kasitti 3 henkea, toinen 2. Itse muodostin itseitsekseni kolmannen yhdenhengen ryhman, joten sain nainollen jakamattoman huomion osakseni. Uinti delffiinien kanssa kesti kaikkiaan tunnin, jonka jalkeen kavin viela katsomassa sen shown alkupuolen joka oli tullessa jaanyt valiin.

Matka jatkui taman jalkeen BliuBlauBloo kansallispuistoon, jonka erikoisuuksiin kuului vesiputouksen jalkeiset lammikot, jotka olivat TAYNA kaloja. Mainoslause kuului Play with fish. Taytyy sanoa etta aika laimealta se tuntui delffiinien jalkeen, mutta itse vesiputous oli komea ja vesi raikkaan virkistavaa sen pienen patikoinnin paalle.
Kaytiin viela iltapaivalla bussiasemalla, josta sain aikataulutietoja huomista varten. Seuraavaksi olisi tarkoitus suunnistaa kohti Khon Kaenia, josta matka jatkuu Laosiin joskus ensi viikolla.

Torstaina Thaimaassa kuten monissa muissakin buddhalaisissa maissa aletaan viettaa Songran juhlaa. Kemut kestaa aina sunnuntaihin saakka ja niiden paateemana on kastella jokainen vastaantulia vahintaan amparillisella vetta. Khon Kaenissa on pienimuotoinen suomi meetingi tata silmalla pitaen. Vesivaunut on tilattu ja vesitykkeja viritellaan siella jo kuulemma antaumuksella. Eerik Baariin siis, torstaina kello viis.....

Lisaa kuvia http://voyagertwo.kuvablogi.com/

Pattayan ranta-alueen kadut on nimetty kohtuullise rationaalisesti. Ensimmainen rannansuuntainen katu on beach road. Toinen samansuuntainen katu ylospain on yllatys yllatys, second road. Beach road kapenee etelapaassa kavelykaduksi, joka on villisti nimetty walking streetiksi. Peach roadin ja second roadin valilla on kuusitoista kujaa (soi), joissa suurinosa ravintoloista ja ns. "mene mene" paikoista sijaitsevat. Taalla on kuulemma jossain third roadkin, mutta sita en ole eksymisen pelossa uskaltanut lahtenyt etsimaan. Alunperin oli tarkoitus viivahtaa taalla vain vajaa viikko, mutta taalla sita vaan vielakin ollaan.

Ensimmainen yritys karistaa kaupungin polyt kintuista karahti kiville, kun piti viime tiistai aamuna kiiruhtaa linja-autoaseman asemesta bangkok Pattaya Hospitaaliin. Sain siella tuntumaa, miten rikkaat ja kuuluisat mahdollisesti sairastavat. Olosuhteet olivat loistavat, hoito asianmukaista ja nopeaa, joskin ajantajua saattoi hieman sumentaa itsehoidon extremeksi nimeamani laite. Siina oli hk-sinisen kokoinen morfiin ampulli isketty koneeseen jonka toissessapaassa oli manta joka tyonsi nesteet ulos ruiskusta letkuja pitkin kehoon. Minulle ystavallisesti opastettiin etta painelet vaan tasta napista kun kipuja ilmenee ja pian ilkeat poltot vatsanseudulla olivat hamara muisto jossain kaukana toisella planeetalla. Kallis sairaala se oli verratuna jopa suomalaisiin yksityis sairaaloihin, viiden paivan hoidolle tuli hintaa yhteensa 2600 euroa. Hupaisaa sinaansa etta mennessani naurettavan kalliiseen hoitoon olin hieman ylittanyt matkabudjettini, mutta palattuani sielta oloen taas kiltisti raameissa. Kiitos matkavakuutuksen, josta sain kerralla moninkertaisesti maksamani vakuutusrahat takaisin.

Tanaan vihdoin lahden taas jatkamaan matkaa ja iltapaivalla bussi suuntaa kohti Chantaburia, jossa olisi tarkoitus viettaa kolme paivaa ennen kuin matka jatkuu kohti koillis Thaimaata. Alkaa vahitellen tulla paniikki. Tuntuu kuin loma loppuisi kesken ja kaikenlaista olisi sentaan viela suunnitteilla. Sen paatin etta jatan talla kertaa Kambodzan suosiolla valiin, ehkapa sitten seuraavalla reissulla...

Viikko vierahtanyt Battayalla. Ei Raportoitavaa :-)

Taisin aloittaa viime postauksen sanomalla etta FMP:tyt tuli ja meni. Samaa voisi sanoa formuloista, silla erotuksella etta vormulat meni XXXtun kovaa. Lahdin siis torstaina aamunkoitteessa Hat Yaista kohti Kuala Lumpuria. Lipun osto oli edellisena paivana sujunut ongelmitta ja minut vielapa opastettiin vaaralle raiteelle aivan pyytamatta. Onneksi aloin jo asemalla epailla aamulla, kun kyseinen juna oli lahdossa painvastaiseen suuntaan. Kysaisin sitten asiaa tarkemmin vyhdelta asemavirkailialta joka opasti minut lopulta oikeaan junaan. Junamatkan aikana oli hyvaa aikaa suunnitella jatkosuunnitelmia matkalle ja jotain ideoita sainkin kehiteltya. Illalla johonkin aikaan junan ilmastointi alkoi oikkuilla ja kohta vaunussa olikin kuumaa kuin saunassa. Nukkumisesta ei tullut mitaan joten paatin menna seuraavaan vaunuun jossa oli istumapaikkoja vapaana ja koitin koisia siella, mutten oikein loytanyt kunnon asentoa millaan. Joskus 2 aikaan yolla jollain asemalla alettiin korjata sita ilmastointia ja torkahdettuani hetken kavi kuikuilemassa asian tilaa joka oli muuttunut siten etta vaunussa oli varmaan viitisen astetta pakkasta. No eipa siina mitaan, peitto
korville ja sain sentaan parin tunnin kunnolliset unet ennenkuin kello alkoi lahestya sita aikaa jolloin oli maara saapua Kuala Lumpuriin. Kiskoin itseni vakinaisesti ylos, kavin hammaspyykilla ja aloin etsiskelemaan katseellani josko kaksoistornit jostain pilkahtaisivat nakyviin.

Sain odotella siina sitten liki kaksi tuntia jonka ajan juna oli siis myohassa aikataulustaan. Asemalta puuttui taysin taksisuharit joita on Thaimaan puolella aina kymmenen ukkoa puntissa kiinni kun astuu asemalta kuin asemalta ulos. Jonojakaan ei ollut ja
takseja oli kymmenkunta odottelemassa asiakkaita joten tervasin keuhkoja jonkin aikaa antaumuksella ja menin kysymaan kyytia. Sepas ei taas onnistunutkaan ihan niin helpolla. Kuski sanoi etta sisalta pitaa menna hakemaan jokin hiton kuponki jolla paasee kyytiin ja
maaranpaahansa... kele.. ja arvatkaa oliko siella kuponkitiskilla sitten sadan ihmisen jono?? Sitten viela lopultani paastessani taksiin ja antaessani lappusen jossa luki osoite=kuponki kuskille, hanen ensimmainen kysymyksensa oli "missa tama sijaitsee". Onneksi
olin netista lukenut ajo-ohjeet hostelliin jonne olin menossa. Noo... Paastiin sitten viimein aika lahelle sita paikkaa ja ulostauduin autosta seka lahdin jalan etsimaan tarkemmin missa tama maailman kymmenen parhaan hostellin joukkoon kuuluva luukku sijaitsi. Kavelin kolmesti sen paikan ohi ennen kuin alysin talon numerosta etta tama se paikka pitaisi olla vaikka sisaankaynti naytti paremminkin vankilan porteilta. Sain viela ensimmaisen portin auki mutta toinen oli lukittu suurella munalukolla, varsinainen ovi oli sentaan auki. Koitin aikani huudella josko joku tulisi paastamaan sisaan, mutta mitaan ei alkanut kuulumaan niin paatin lahtea etsimaan toista majapaikkaa. Tahan asti Malesian matkani ei ollut ollut mikaan varsinainen menestystarina. pari ensimmaista hotelliakin tarjosi fullia, mutta viimein loysin jonkinlaisen majatalon jossa oli huone vapaana mutta hinta oli laatuunsa nahden aika korkea. Tata vahan ihmeteltyani minua valistettiin etta tana
viikonloppuna taalla on sellaiset formula kisat ja erittain moni paikka on tayna ja jokaiseen paikkaan joutuu maksamaan vahan formula lisaa. Tama riitti vakuuttamaan minut etta paikka oli kelvollinen ja otin huoneen.

Hotellihuone.. siksi sita on kait sita pitaa kutsua oli 3x2m kokoinen luukku. Suihkuhuoneet sijaitsivat kaytavalla, mutta muuten paikka oli kohtuu siisti. En muutenkaan enaa juuri

kovin helposti jarkyty hotellien tasoista, silla olenhan viettanyt 2 yota Surat Thanin Ghetossa. Heitin reppuni sangylle ja lahdin tutkailemaan tarkemmin Kuala Lumpuria ja taytyy todeta etta ensivaikutelma oli etta se on selvasti siistein ja kaunein suurkaupunki missa olen koskaan kaynyt. Tokihan sieltakin loytyy niita kujia jotka eivat koskaan paady matkaesitteiden sivuille. Kaupungissa oli jotenkin valja tunnelma ja puistoalueita oli
paljon. Kavin ostamassa kartan ja suunnistin sen avulla sinne pakolliseen kuvauskohteeseen eli Twin Towerille. Huomasin tornien luona jotain kyltteja joissa sanottiin etta sinne yhdyskaytavalle paasisi kaymaankin ja lahdin sisalle ottamaan asiasta parempaa selkoa. Vaikka kello oli vasta puoli 11 kaikki sen paivan liput oli kuitenkin jo myyty loppuun, vaikka kaynteja sallittiin aina k.15 asti. No, eipa se varmaan ollut suuri menetys koska itse kaytavakin sijaitsi huomattavasti alempana kuin itse muistin. Illalla kavin viela tutustumassa paikallisliikenteeseen jonka totesin selkeaksi ja hyvin toimivaksi.

Lauantai aamuna sitten olinkin jo vanha konkari hypatessani monotrainin ja suuntasin ensin keskusasemalle ja sielta paikallisjunaan joka tunnin kuluttua saapui paikkaan josta shutle bussit kulkivat itse Sepangin radalle. Ostin lipun ja hyppasin uuten sukkulabussiin joka vei minut portille C2, jossa katettu seisomakatsomo sijaitsi. Raalla oli parhaillaan menossa joku Porche Cupin kisa josta sai ensivaikutelman itse rata-alueeseen. Paikkavalintani oli osunut sikali nappiin, etten olisi vaihtanut lippuani edes paakatsomoon, mikali joku tallaista olisi tullut tarjoamaan. Siella paasi vapaasti liikkumaan n.400m matkalla ja koko
radasta nakyi noin puolet. Kaikki oleellinen eli hidas mutka, nopea mutka ja takasuoran loppu nakyivat aivan lahietaisyydelta. Tosin kovin lahelle ei kannattanut menna, koska formuloiden tullessa radalle vauhdit olivat sitapaljon kovia yrittaessani saada lahikuvia
autoista, rapsin varmaan 20 "tyhjaa ruutua" vaikka olin paikassa johon autot kerkesivat kiihdyttamaan n.70m matkan, edellisen lahes kavelyvauhtia ajetun kurvin jalkeen. Suurin hammastyksen aihe ei ollut niinkaan autojen nopeus tai edes kiihtyvyys, vaan se kuinka
alyttoman lyhyella matkalla ne jarruttivat nopeuden jostain 250kmh sinne kavelyvauhtiin. Porchet olivat ko. kurvissa aloittaneet jarrutuksen n.130m kohdalle, parhaat formulat taas aloittivat jarrutuksen 35m ennen kaarretta???!!! Kaasun ne sentaan nostivat jo vahan aiemmin. Aivan huikean nakoista! Tassa minun epavirallisessa mittauspisteessa sai myos jonkinlaisen kasityksen siita, ettei Miihaeli ole tuurilla voittanut niita kuutta vai oliko
se seitsamaa mestaruutta. MS aloitti jokaisella kierroksella jarrutuksen myohemmin ja avasi kaasun paria metria muita aiemmin. Muiden suoritukset taas vaihtelivat enemman.

Lauantai-illan huumaa muslimilaisittain kavin ihmettelemassa palattuani radalta. Aika ankean nakoista touhua. Aijat istuskelivat milloin millakin portailla tekematta yhtaan mitaan. Monet eivat edes tuntuneet keskustelevan keskenaan, mollottivat vaan apaattisina ohikulkioita. Hyppisivat, pomppisivat tai tyontaisivat edes kuulaa tai jotain, mutta ei! Olin jostain kuullut etta China Townissa pitaisi olla edes jonkinlaista elamaa ja paatin suoriutua sinne. Saman vihjeen oli naemma kuullut myos 20000 muuta turistia ja tungos oli sen mukainen. Enpa juuri siellakaan viihtynyt, kavin kuitenkin kiinalaisessa ravintolassa syomassa saksalaista makkaraa, jonka huuhdoin alas thaimaalaisella oluella. Rata-alueella oli kuulemma ollut 37 astetta lamminta, se lisattyna reippaaseen patikointiin makisessa maastossa aiheutti sen etta olin koisimassa jo ennen puoltayota.

Ennen radalle menoa sunnuntai aamuna kavin viela ostamassa lipun yojunaan takaisin Hat Yaihin viela samana iltana. Malesia on jonkunverran kalliimpi maa kuin Thaimaa, etta paatin jattaa enemman kiertelyn valiin. Itse kisasta lopahti suurempi mielenkiinto jo heti
alkuunsa, mutta autojen tullessa yhtena ryppaana ensimmaisella kierroksella kohdalle, olin mina, kaikkien huonokuuloisten karvakorvien aiti pakotettu laittamaan korvatulpat, infernaallisen metelin leputtaessa tarykalvoja kitalakeen asti. Lahdin lopulta radalta jo 5 kierrosta ennen loppua ja onnistuin hyvin valttamaan pahimman ruuhkan. Kiitokset tassa vaiheessa Marjalle joka infosi tilanteesta 16 kierrosta ennen loppua. Nelja tuntia myohemmin olinkin jo matkalla takaisin kotiin. Junassa sattui illalla ikava tapaturma, kun arviolta viisivuotias pikkupoika onnistui jattamaan sormensa junan automaattioven valiin juuri kun se oli sulkeutumassa. Olin noin 2m paassa kun tama tapahtui ja onnistuin repimaan oven auki muutamassa skunnissa, mutta kova parku siita oli silti seurauksena. Kavin viela illemmalla kyselemassa vesselin vointia, jolloin minua kiiteltiin vuolaasti ripeasta toiminnasta ja varmaan paasin myos iltarukouksissa sinne pyhimysten puolelle.

Niin muuten.. Nain eilen Thai uutisissa etta se sama juna jolla olin matkustanut Surat Thanista Hat Yaihin oli joutunut onnettomuuteen. Olisikohan johonkin rekkaan tormannyt.. vaikea sanoa siita romukasasta. 2-3 ensimmaista vaunua oli pudonnut raiteilta ja itse olin istunut juuri tuossa ensimmaisessa vaunussa heti veturin peraan.

Hat Yaista suunnistin noin 30km lanteen Songkhalaan josta etsin paikan ykkos hotellin. Pettymys oli melkoinen, kun kavi ilmi etta paikka olikin tayna! En ollut tehnyt varausta etukateen koska nyt Thaimaassa ei ole mikaan HighSeason aika joten kuvittelin etta tilaa
kylla loytyy. Menin pettyneena ulos, mutta meninkin kohta uudestaan sisaan kysymaan voisivatko he tilata minulle taksi. uuri samaan aikaan joku tsekkasi itsensa ulos hotellista ja nain sain kuin sainkin huoneen paikasta. Paikka oli hulppea, mutta aivan en sita
kategorioisi luksushotelliksi. En oikein itsekkaan tieda miksi? Olisikohan syyna se etta hanat eivat olleetkaan puhdasta kultaa? Lahdin kuitenkin melkein samantien rannalle kavelemaan jossa sattui hauska episodi. Joukko muslimi tyttoja ryntasi kimppuuni ja huutelivat etta picture picture.. sanoin etta tottakai voin ottaa heista kuvan ja aloin riistaa kameraa yhden tyton kadesta. Tama kuitenkin sanoi etta ei ei.. he halusivat kuvan jossa kaikki tytot halaavat minua?? Olin vahan pihalla, mutta en kuitenkaan vastustellut. Saatuaan kuvansa pyysin etta myos minun kameralla otetaan samanlainen kuva. Se kuva sitten onkin tuolla kuvablogissa jos joku muukin kuin pekka on kaynyt sita ihmettelemaan.

Tiistaina olin sitten pakotettu vaihtamaan kaupungin kakkoshotelliin, joka ei ole pollompi tamakaan. Hakkaa jonkun Borssin mennen tullen. Yopymiset molemmissa maksaavat 21 euroa yo, jota en pida kovinkaan pahana. Tiistaina tutustuin taas yhteen neitoseen joten olen taas paikallisopastuksessa joka on helpottanut huomattavasti kaupungin harvalukuisiin nahtavyyksiin tutustumista. Kerrottakoon kuriositeettina etta minua on nyt sitten kosittu
talla matkalla nelja kertaa joista kaksi on ollut epailematta jopa tosissaan. Tama nykyinen ei puhu kovinkaan hyvaa englantia, tasta on osoituksena esimerkiksi se etta han kayttaa sanaa handsome aivan vaarissa asiayhteyksissa.

Huomenna matka jatkuu Hat Yaista lentokoneella Bangkokiin josta otan bussin ja olen luultavasti illansuussa Pattayjalla. Sen jalkeen on tarkoitus kayda uimassa delfiinien kanssa Chantaburissa ja viettaa parin viikon "loma" Koh Changilla. Lomalla tarkoitan sita, etta en ole kokoajan suupaana ryntailemassa paikasta toiseen vaan koitan rauhoittua hetken ja olla tekematta juuri mitaan. Lillun
lampimassa rantavedessa ja karistan nahkaani seka tyhjentele paatani. Kun ilta koittaa saatan kayda ostamassa vaikka sen posliini norsun koristamaan bungalovin kuistia.

Nain muuten merkillista unta viime yona. Tapahtui maanjaristys ja talo alkoi sortua altani. Tarrasin kiinni tauluun? ja leijailin sen kera pehmeasti maanpinnalle, jossa betonilohkareita alkoi sataa ylapuolelleni. Romahduksen loputtua ymparillani oli viisi polyista aasialaista jotka olivat selvinneet myos ehjina. En nahnyt kenenkaan kadessa taulua joka oli toiminut minun omatekoisena laskuvarjonani joten kaiketi he olivat selvinneet hengissa tuurilla toisin kuin mina suurella alykkyydella. Vahan ajan kuluttua lohkareita
alettiin siirella ylapuolella ja sielta pisti esiin kasi ja valon kajoa. Kaveri huusi luonnollisesti suomeksi etta ei hataa, apua on tulossa. Lohkareita siireltiin jalleen, mutta enempaa kuin se pieni aukko ei saatu aikaiseksi. Yhtakkia raosta lentaa koysi jonka paassa
on yhteenkiedottuja dynamiitteja ja kaveri huutaa ylhaalta etta ei ole muuta mahdollisuutta kuin rajayttaa meidat ulos. Tata eivat tietenkaan muut survaivelit ymmartaneet, mutta itse aloin hiukan olla huolissani. Hetken paasta koysi vedettiin ylos ja kaiffari huuttaa heheheh vitsi vitsi.. ja heittaa koysitikkaan alas ja pyytaa kapuamaan ylos.

Siinapa purtavaa unientulkitsioille jos sellaisia sattuu lukioissa olemaan.

Full Moon Partyt sitten tuli ja meni. Paljon melua tyhjasta sanon mina. Missaan pain Samuita ei voinut kavella 50m kauemmas ettei olisi nahnyt hehkutusta naista pippaloista. Rannalla oli yksi ravintola joka soitti musiikkia vahan kovemmin ja sen edustalla oli levitetty jotain mattoja 20x30m alueelle. Niissa sitten istuskeli muutamia ihmisia ihmettelemassa kun tulikeppimiehet esittelivat "taitojaan" Surkuhupaisan nakoista touhua. Aijat pudottelivat keppejaan minka kerkesivat, vaikka nayttivat olevan suht selvinpain. Tieda sitten jos olivat muissa kemikaaleissa, sen verran vahvasti pisti kylla hasishuurut nenuun eraillakin kujilla. Paremmat bileet nayttivatkin olevan monien hotellien parvekkeilla, mutta kukaan ei tullut kutsuneeksi minua mukaan... Ryojat!! Tallakertaa sanonta etta maaranpaa ei ole tarkein vaan matka, piti hyvin paikkaansa.

Lahdin Samuin Big Buddha biitsilta kohti Koh Phangania joskus kuuden jalkeen illalla. Aurinko oli juuri laskemassa lannessa ja toisella puolen alkoi taysikuu nousta samanaikaisesti. Pimeys laskeutuu taalla aika nopsaan ja pian olikin jo pilkkopimeaa. Makoilin lautan ylakannella tahtitaivas kattona ja kuuntelin eripuolilta kuuluvaa kielten hypnoottisen hiljaista sekamelskaa. Tunnelma oli jannittyneen odottavainen, silla tuskin ketaan lautalla olioista viela silloin tiesi millaisiin kokkopartyihin oltiin matkalla. Totuuden sitten paljastuttua ja aikani kujia kierreltyani, paatin lahtea viela samana iltana takaisin samuille. Oman kampan vieressa olevalla allasbaarilla olisi suunnileen tsiljoonakertaa paremmat bailut. Lahteminen ei kuitenkaan onnistunut aivan niin helpolla. Lautta jolla olin tullut lahtisi takaisinpain vasta 9:30 seuraavana aamuna! Kysellessani rannalta muita keinoja paasta pois, minulle kerta toisensa jalkeen tarjottiin juuri tuota aamu lauttaa. Kavin siina vaiheessa jo kyselemassa hotellimajoitustakin, mutta kaikki paikat olivat tayna. Niinpa tietysti. Huomasin kuitenkin etta speed boatit toivat uusia juhlioita jatkuvalla syotolla Samuilta mutta lahtivat sitten tyhjana takaisin??? Aika alyvapaata touhua, silla rannalla oli kymmenittain kaltaisiani ihmisia jotka etsivat paluukuljetusta. Niihin SB:hin ei myyty missaan lippuja Phanganin puolella. Menin sitten yhden botskin luokse kun se oli sylkaisemassa sisuksistaan 30 uutta juhliaa ja kysaisin paaseeko kyytiin. Kavihan se. Siina sitten seilattiin mina ja kaksi miehiston jasenta kohtuu avarasti Samuille about reilut 10 minuutissa, kun tulomatka oli kestanyt 45min. Veneen perassa oli vauhtia antamassa kolme 200hv tuupparia, jotka tuntuivat kayvan lahes tyhjakaynnulla ja nopeutta oli rapiat sata! Hulppeaa menoa!

Paastyani kampille kello oli jo niin paljon etta allasbaari oli hiljentynyt. Yllatyksekseni sain kuitenkin vieraan, talla kertaa labradorinnoutajan joka livahti sisaan avattuani oven. Se hyppasi kotoisasti sangylle levyttamaan ja katsoi minua etta nuku sina kaksijalkainen vaikka kuistilla. Siina sitten yonaikana jaettiin kristillisesti elintarvikevarastoni , joka kasitti yhden puolenlitran pullon vetta. Koiralle tarjosin vieraanvaraisesti annoksen lasista, itse ryystin rahvaanomaisesti suoraan pullosta. Ennen nukkumaanmenoa pulahdin viela youinnilla jonka aikana labbiskin haipyi omille teilleen. Nolottaako muuten nyt tunnustaa etta olin varautunut FM- partyihin ostamalla laatikollisen energiajuomaa etta jaksan bailata aamuun asti.

Tanaan saavuin kommelluksien kautta tanne Surat Thaniin ja kavin ostamassa junalipun Hat Yaihin huomenna aamulla k.8. Sielta matka jatkuu Kuala Lumpuriin seuraavat 14 tuntia. Olen KL:ssa k.6:30 aamulla, joten saapa nahda millaisiin seikkailuihin joudun kun etsiskelen hostelliani unissakaveliana. Tasta Surat Thanista jotkut matkaoppaat kehoittavat poistumaan niin nopeasti kuin suinkin. En voi olla yhtymatta tahan mielipiteeseen. Tullessani tanne silloin perjantaina oli yhden yon hotellissa jonka vaihtaisin mielellani kahteen viikkoon suomalaisessa vankilassa. Ja eipa ole juurikaan parempi tama nykyinenkaan huone. Alta kaikkien arvosteluasteikoiden, mutta onneksi huoneessa on kohtuu uusi ilmastointivarkki joka toimii. Parempaa yosijaa taallakin olisi varmaan haettavissa, mutta rautatieaseman laheisyys teki tasta niin erinoimaisen houkuttelenan. Ja ovathan ne kokemuksia ne kurjatkin sellaiset...

Kuala Lumpurissa meilla pitaisi olla pikku suomimatkaaja miitingit lauantai iltana jota ollaan sovittu tulla thaiklupin sivuilla. Sunnuntaina taas tapaan yhden tyttosen johon olen tutustunut http://www.hospitalityclub.org/ kautta. Formulat ovat luonnollisesti sivuseikka. Sikseenkin kun olen huomannut ettei mulla ole yhtaan ystavaa suomessa! Yksikaan ei ole ilmoittautunut formula inforinkiin! Ryhdistaytykaa!! Muutenkin voisitte ihan oikeesti kysella jotain ja nimenomaan nailla sivuilla. Yli puolet seikkailuistani kun voin kertoa nain julkisestikin :-)

Tama nettipaikka missa olen ei suostu tunnistamaan kameraani, mutta siella kuvablogin puolella ilmestyy taas kuvia piakkoin. Palaan asiaan taas varmaan noin viikon paasta kun olen kotiutunut Thaimaaseen. Silloin olisi tarkoitus viettaa pariyota luksushotellisssa Hat Yaissa, josta jo jollekkin suomessa kerroin. Luksushotellit kun maksavat siella n. 20 euroa yolta.. pakko paasta sekin kokemaan...

Alupatkat kirjoitettu Phuketissa....

Olipa mainio kissa viimeyona kampilla! Se alkoi viela vaatimaan iltapalaa 3 aikaan aamuyolla, eika siina sitten auttanut muu kuin lahtea metsastamaan avointa kauppaa. Tiesin etta 300m paassa olisi 7-11, mutta paatin lahtea etsimaan "lahempaa" Toista kilometria sitten talsittuani loysin itseni iloisesti sen samaisen kaupan edesta jonne ilman oikoreittia matka olisi tuntunut tylsalta. Ei muuta kuin ruuat kantoon, kampille ja kissa kyllaiseksi. Nousin jo 8 aamulla ylos, hain pyykit, palautin Hondan vuokraamoon ja nyt ollaankin jo taalla Phuket Townissa yhdessa katukuppilassa odottamassa jatkoyhteytta Surat Thaniin.

Viimepaivat ovat olleet melkoista reissaamista ympariinsa. Chiang Raista - Chiang Maihin VIP-bussin kyydissa oli nautittava kokemus. Lipussani luki etta istuisin rivilla 8, josta paattelin olevani jossain auton puolivalin paikkeilla. Hammastys oli kuitenkin keskikokoista suurempi, kun bussiin astuttuani huomasin etta koko hiton autossa oli vain 8 penkkirivia. Toisella puolen kaksi ja toisella 1 penkki. Tuolit olivat sohvaluokkaa omalla rahilla. Ainoa mika matkassa harmitti oli se, etta matka kesti kolmevarttia vahemman kuin tullessa.

Chiang Maissa olin joskus iltapaivalla ihmen vasyneena. Mahtoiko asiaan vaikuttaa jotenkin CR:ssa viettamani laksiaiset joissa tuli otettua Aasian ensimmaiset kannit. Tilasin useammankin viskipullon poytaan josta seka henkilokunta etta asiakkaat saivat osansa. Olin ollut kuulemma niin hyva asiakas etta minua rokotettiin vain 1.2euroa per pullo, joten eipa tuo jarin kalliiksi tullut. Otin siis CM:ssa ensimmaisen hotellin jonka loysin, kavin pikaisesti syomassa ja menin nukkumaan. Keskiviikkona lensin tanne Phuketiin Bangokin kautta. Kyseessa on siis niita AirAsian hullujenpaivien lippuja jotka maksoivat 10euroa per lento. Mulla on kaynyt hyva tuuri noiden lentojen kanssa, silla niissa ei ole valmiiksi maarattyja istumapaikkoja ja olen saanut tahanmennessa kaikissa 3 lennossa kokonaan oman penkkirivin kayttooni. Majapaikaksi Phuketissa olin valinnut Patongin. Hotelliin kirjautumisen jalkeen noudatin jo tutuksi tullutta kaavaa. Pratka vuokraamosta, pikkulenkit Kata ja Karon biitseilla ja sakot! Tallakertaa ensimmaiset ns. viralliset, jotka jouduin kaymaan maksamassa poliisilaitoksella. Yolla taas tavallista haahuilua yoelamanpyorteissa, jonka paatteeksi paadyin yhteen baariin jossa soitti ensimmainen todella kovanluokan bandi. Kitaristi meni helpolla top 10 listaan mita olen livena kuullut.

Torstaina sitten menin sukuloimaan Karonin rannalle isan veljea med parempipuolisko. Oli todella mukavaa puhua yhdenpaivan pelkastaan suomea. Tai no moni saattaisi esittaa tassakohtaa vastalauseen, kun yksi puhuu turkua ja kaksi muuta savoa :-) Sain tuliaisia Suomesta! Vain kovan maailmanmatkaajan roolin yllapitaminen esti minua purskahtamasta itkuun kuin pikkutytto, saadessani kaksi paketillista salmiakkeja!! Niita nyt olen mutustellut silmat kiinni pimeassa hotellihuoneessa, ettei vahingossakaan kukaan nakisi ja pyytaisi paasta osingoille. Paivaa vietettiin ensin ranalla lillumassa, jossa minulle sponsoroitiin vesijet ajelut.
Kiitokset viela kerran L.Tikkaselle! Illemmalla kaytiin iela syomassa paikassa jossa sain tutustua eksoottiseen juurekseen nimelta peruna. Myos pihvi seka salaatit olivat tehty pohjoismaiseen makuun. Kyllapa maistui hyvalta! Illalla kavin viela napsimassa kuvia auringonlaskusta Karonilla

Yolla minua kavi sitten yksi ladyboy jututtamassa .. Tassa keskustelun kulku..

LB- Sol, blowjob to you, only fifteen baht!
VT- No thank you.
LB- Ok,ok sol, it is free to you...
VT- Before I die!
LB- You are not nice man!
VT- And you are not nice ..(katsoin kaveria paasta varpaisiin)..something!

Jostain syysta toi keskustelu huvitti mua pitkan aikaa ja katsoin asiakseni kertoa sen jokaiselle jonka kanssa juttelin sina iltana :-)

Joku tossa kyseli etta onko koti-ikava kaynyt mielessa. Hmm vahan vaikeaa sanoa, kun ei ole kotia suomessa.. Mutta mutta.. ei siis todellakaan. Olen nauttinut niin paljon reissunpaalla olosta ettei koko kaukainen suomi ole montaakaan kertaa mielessa kaynyt. Mita nyt Suvi on piipahtanut joskus mielessa. Terkkuja isilta jos joku lukee tata sinulle! Yha edelleen on kyselty mika on ollut parasta matkassa? Itseasiassa parasta taitaa olla juuri tuo etta ON reissussa. Paikat vaihtuvat nopeaan tahtiin eika mikaan paikka kay ainakaan pitkastyttavaksi. Painvastoin muutamassakin paikassa olisin toivonut voivani viettaa aikaa pidempaan. Se myos on mukavaa etta taalla on oikeasti varaa syoda ulkona joka paiva, eika muutkaan huvitukset ole jarin kalliita. Useimmat liikkeista ovat myos aina auki joten jos tulee pakottava tarve ostaa esim. 300 kiloinen posliininorsu 3 aikaan aamuyolla niin ei muuta kun ostamaan. Ala kuitenkaan osta ensimmaista norsua, vaan vertaile hintoja ainakin naapuriliikkeiden kesken!

Satunnaisia havaintoja thaimaalaisista ja niiden tavoista.
- Kaikki yli 170cm pitkat naiset ovat diivoja. Pukeutuvat
eurooppalaisittain ja kulkevat nenu asennossa jossa kannattaa olla varuillaan sateen sattuessa.
- Mita pienempi virka, sita tarkeamman oloisena pullistellaan. Pahimpia ovat liikenteen ohjaajat raivostuttavine pilleineen!
- Toottayskulttuuri! Olin aluksi vahan pihalla etta mita taalla kokoajan soitellaan torvea?? Silla EI tarkoiteta sita etta "Mene nyt tampio ...tuun siita edesta soheltamasta" niinkuin usemmissa muissa maissa. VAAN silla lunastetaan itselle "vapaudut vankilasta kortti" jos sattumalta aiheutetaan edella-ajavalle valitettava kuolemantuottamus. Siis ilmoitetaan vain etta olen takanasi, huomasithan!

Asustelen taalla Samuilla mukavassa pikku mokissa jossa on oma kuisti.

Taallapain tuntuu olevan paljon samankaltaista asunnonvuokrausta, joten jos aiot asustella pidempaan taalla niin niita kannattaa ehdottomasti kysella. Kova kilpailu tekee niista varsin houkuttelevan vaihtoehdon hotellimajoitukseen verrattuna. Aivan ton mokkini lahella on lentokentta ja koneet viilettavat majojen yli alle 100m paasta n.30m korkeudella. Onneksi kentta ei ole kovin vilkas. Itseasiassa se taitaa olla Bangkok airwaysin yksityiskentta, onne lentavat vain oman yhtion koneet. Kentta on ainoa Samuilla mutta hinnat eivat silti ole jarjettomat. Itse tulin tanne lautalla ja sekin on ihan ok. vaihtoehto. Saauin perjantaina Surat Thaniin joskus 18:30 ja tarkoitus oli menna yhta kyytia Samuille asti, mutta siihenaikaan olisi ollut enaa yolautta mahdollisuus, jossa on patjoja kolmessa kerroksessa ja ihmiset nukkuvat siella kuin anjovisfileet konsanaan.

Vaikka elamysmatkalla olenkin, skippasin sen talla kertaa ja tulin vasta seuraavan aamun lautalla tanne joka lahti n.50km paasta lanteen ST:sta. Kavin aamulla kokeilmassa milta tuntuu maata selallaan nurmikolla kun koneet painavat yli 10m korkeudella. Olin ensin n.20 metrin paassa kiitotien austa, mutta sielta minut ajettiin pois. Keksin sitten yhden toisenpaikan josta oli kentalle ehka 70 metria. Mukavaa siina oli kollotella, vaikka kentta on niin pieni etta sille laskeutui vain keskikokoisia koneita.

Kuva on otettu juuri kun mut ajettiin pois siita ensimmaiselta paikalta. Eilen kavin mm. moikkaamassa Big Budhaa

ja metsastelin taas hyvia auringonlasku kuvia.

Tanaan loysin vihdoin kelvollisen vesiputouksen jonka alla raikkaassa viileassa vedessa vierahti useampikin tunti.

Huomenna on naapurisaarella Phanganilla maailmankuulut Full Moon Partyt. Pitaapa kayda vilkaisemassa millaista menoa siella on tarjolla. Nyt alkaa tulla kiire katsomaan formulakisoja. Mista tulikin mieleeni etta moniko lahtee mukaan inforinkiin ensvikonlopun kisoihin? Tarkoitus olisi etta saisin aina valilla tekstiviesteja jotta pysyisin paremmin karryilla tilanteesta. Ne paikan missa todennakoisesti olen ei nay Screeni.. Joten ilmoittautumisia otetaan vastaan joko tanne tai sitten postiin [email protected]

Uudesta musiikistakin alkaa olla pulaa.. sita voisitte lahettaa osoitteeseen [email protected]

Viime postauksessa taisin ihmetella etteivatko thait tieda mitaan kotiruuasta! Oltuani siella "festareilla" pitaa viela lisata etteivatko takalaiset ole kuulleett sellaisesta kuin Rock!! Musa oli jotain Muumilaakson tunnarin ja Aarne Jarnefeltin kehtolaulun valimaastoon menevaa mattoa. Jos nyt kysyttaisiin etta konserttiin uudelleen vai kuula kalloon, niin tilaan sen kuulai. Populaa oli paikalla arviolta 15000 ja meno sinallaan ihan mukiinmenevaa. Itse haarin siella takarivissa josta minulla oli silti valitettavasti esteeton nakoyhteys lavalle, kiitos puolitoistapaata lyhyemman keskipituuden. Kun ohimosuonet alkoivat enteilla tulevaa valtimorepeamaa, paatin lahtea jo tutuksi tulleeseen rock-mestaan, jossa taas soittelin kavereiden kanssa pikkutunneille asti. Juuri vahan ennen lahtoa hotellille, kavi ilmi etta silloisista paikalla olioista (n.10) oli 4 suomalaista??? Aika erikoista sikali etten ole taalla sita ennen enka sen jalkeen tormannyt yhteenkaan.

Seuraavana paivana sitten tutustuin yhteen takalaiseen tyttoon, jonka kanssa ollaa viime paivat kierrelty lahiseutuja. Kaytiin mm. siella Khun Gron vesiputouksella, jonka rinnalla halistenkoski on Niagara! Vierailu Hot Spring Resotiin olisi taas pitanyt tehda jo paria vuotta aikaisemmin, jolloin alue ei ollut viela julistettu suojelualueeksi. Siella oli hienoja luonnonkivista tehtyja altaita joissa oli saanut viella tuolloin nauttia virvokkeita ja pikku purtavaa.

Nyt paikalla oli vain kourallinen paikallisia piknik vermeineen. Eipa ole oikein ottanut onkeen nama Chiang Rain nahtavyydet, lukuunottamatta sita Phu Chee Fhaan reissua, joka onneksi jo yksinaan pelastaa reissun tanne siltaosin.

Tanaan aamulla kaytiin varaamassa mulle VIP-bussi Chiang Maihin joka lahtee 13:30. Nyt ainakin paasen kunnon kyydilla takaisinpain, kun jo tullesa paatin etta samanmoisilla liikkuvalla savusaunalla reissaaminen sai riittaa. Matkalle tulee tosin hintaa 2 euron sijasta 3.5 euroa. Kaytiin viela paivalla ton tyton kotikylassa joka siaitsee n.30km taalta etelaan. Talla kertaa sain sakot joko ajokortitta ajosta tai siita ettei kummallakaan ollut kyparaa.. Anyway.. tutut 200 bahtia (n.4e) vaihtoivat taas rutiinilla omistajaa.

Matkaan paastiin jatkamaan kun vaihdettiin kuski ja napattiin kypara korista halle kruunuksi kutreille. Kaytiin tyton kotona jossa minut esiteltiin aidille ja kolmelle muulle tyttarelle seka opetettiin oikeaoppinen Wai-tervehdys. Suurta huvitteneisuutta heratti jostain syysta ikani jota sitten arvuuteltiinkin koko perheen voimalla. Olot oliva todella vaatimattomat, mutta kuten takalaiseen tapaan kuuluu stereot olivat viimeisen paalle ja pihalla konotti uusi Honda-Wave.

Alkamassa on siis viimeinen ilta taalla Chiang Raissa ja matka kohti etelaa alkaa. CR on Thaimaan pohjoisin kaupunki, joskin pienempia kylia viela ylempaa loytyy. Vajaan kahden viikon kuluttua sita pitaisi loytaa itsensa Thaimaan etelaisimmasta kaupungista eli Hat Yaista, josta matka kohti F1 Malesian GP:ta alkaa. Saapa nahda kuinka aija kay.

Nyt on sitten tullut oltua taalla Chiang Raissa muutaman paivan ja taytyy sanoa etta ehdottomasti miellyttavin kaupunki tahanastisista. Kaupunki itsessaan on aika pieni ja sen kaikki kadut on akkia pyoralla kierretty. Nyt on vahan kiirus, joten en ehdi paljoa kertoilla. Kavin tanaan pyorailemassa vahan etaammalla kaupunkin pohjoispuolella ja huomasin etta yhteen paikkaan oltiin rakentamasssa jonkinlaista festari aluetta. Nyt kavin asken kuuntelemassa sound tshekkia ja se kuulluosti paikoitellen ihan kohtuulliselta joten paatin lahtea siella kaymaan. Yritin kysella portilta millaista musaa siella on tulossa, muttei kukaan osannut kieltani. Siella oli paljon yhden energiajuomajatin banderolleja ym. kamaa joten se voi olla niiden sponssaama tilaisuus missa on sitten enemmankin esiintyjia.

Paremmanluokan musisointia taalla saatiin taas kuulla keskiviikkona. Olin ensin illalla kiertelemassa paikallista yobasaaria, jonka erikoisuutena on noin turun torin kokoinen alue joka on ahdettu tayteen poytia ja tuoleja. Laidoilla on kolmella sivulla erilaisia ruokakojuja, mista ihmiset kayvat tayttamassa lautasiaan. Paikka oli aivan tayna?? Eiko nama ihmiset ole kuulleet kotiruuasta mitaan! Ihmekkos on etta noin pieniksi jaavat. Soin itsekkin jotain friteerattua, joka maistui lahinna suolaiselta ja rustoiselta kanalta, mutta kastike oli mainio. Sen jalkeen lahdin kiertelemaan lahiymparistoa ja huomasin yhden bubimaisen paikan missa oli soittokamat esilla. Menin sisaan kysymaan tarjoilianeidolta etta onko taalla oikein livemusaa tanaan. Han sanoi jes sool ja musiikin pitaisi alkaa ihan tuota pikaa. Kysaisin viela etta millaista musiikkia on luvassa, niin minut ohjattiin yhteen poytaan jossa paikallinen muusikko hoiti nestetankkausta ennen keikkaa. Kysyin sitten kaverilta etta milaista musaa soitatte, se sanoi etta mita haluut. Sanoin etta ehkapa jotain CCR.. Santana.. Hendrix ja jotain muita. Sitten se kysyi etta haluunko itse tulla kanssa soittamaan! Sanoin etta kayhan se. Tyyppi halusi etta tulen heti lavalle, mutta kieltaydyin vedoten nestevajaukseen. Siina ne sitten aloitti soittamaan ja jossain vaiheessa menin mukaan ja soitettiin suunnilleen samoja biiseja kuin aina suomessakin, kun on jami-ilta, tunnelmakin oli melko sama paitsi Makke ei raakynyt kertaakaan!. En pyytanyt nimelta kuin yhden biisin!! Aikalailla siis hyva maku kavereilla. Olin jotain kolmevarttia parrasvaloissa ja se sai silta kertaa riittaa, vaikka yleiso ulvoi lisaa :-) .. pirun hauskaa oli..

Eilen kavaisin yhdella vuorella (Phu Chi Fa) josta olin kuullut muutamaltakin kaverilta etta on ehdottomasti nakemisen arvoinen kohde. Matka itsessaan sinne oli uskomattoman hieno maisemien ja mutkittelevan vuoristotien takia. Muutaman kerran tie oli niin jyrkka etta vain vaivoin pyora jaksoi ykkosella vetaa eteenpain. Olin myos kaynyt aamulla vaihtamassa pyoran toiseen kun epailin sen ensimmaisen jarrujen pitavyytta varsinkin paluumatkalla. Siina kavi sinallaankin onnekkaasti etta kun oli saanut uuden pyoran alle ja olin lahdossa matkaan niin nain kun paikan omistaja kaynnisti sita edellista pyoraa ja siita hajosi kaynnistyspoljin!! Mita jos se oisi hajonnut mulla tuolla vuorilla!! Hitonmoinen tsaka!!

Kuvablogista voi kayda kattelemassa enemman kuvia, muuteivat ne tee oikeutta nakymille. Paasin lopulta niin ylos kuin pyoralla paasi ja siella oli sitten kyltti jossa sanottiin etta varsinainen view point oli viela 760 metrin paassa. Olin aika puuduksissa ajamisesta ja ajattelin ettei siella voi enaa olla mitaan hienompaa kuin olin jo siihenasti nahnyt. Lahdin kuitenkin kokeeksi kavelemaan rinnetta ylos ja siina todellakin otettiin luulot pois heti ensimmaisen 50m matkalla. Puuskutin aikani ja paatin etta kele.. musta et voittoa vie! Lopulta loppunousu olikin vahan helpompaa mutta itsekukin voi koittaa kavella 760m portaita ylos. Aika loppu olin kun lopulta paasin huipulle, mutta oli voittaja olokin!

Kokonaismatkaa tolle reissulle kertyi 250km, mika tuntuu olevan aika maksimi yhdelle paivalle.

Huomenna olisi aikomus kayda yhdella suuremmalla vesiputouksella n.70km itaan. En odota silta suuriakaan koska tahanastiset vesiputoukset ovat olleet lahinna vuolaita koskia, johtuen kuivuudesta mita taalla on jatkunut jo pidempaan. Mutta nyt pitaa kiiruhtaa sinne konserttiin...

Ai, niin. Nain Chiang Main elaintarhassa valkoisen tiikerin, mutta se oli aika tylsa kun oli niin kaukana ja huili vaan. Tassa kuva aidosta oikeasta Thaimaan tiikerista

....mrrrr....

/http://local.live.com/default.aspx?wip=2&v=2&style=r&rtp=~&&cp=18.78987~98.99973&lvl=7|1AD9|&msnurl=map.aspx?L%3dWLD%26C%3d18.78987%2c98.99973%26A%3d286.66667%26P%3d%7c1AD9%7c%26TI%3dChiang+Mai%2c+Thailand%26redirect%3dfalse&msnculture=en-US

Lahdin hetken mielijohteesta kaymaan sitten taalla Chiang Raissa. Spekulaatiot siita, etta olisin CM:ssa joutunut niinsanotusti kahdennaisenloukkuun ja sen takia ottanut jalat alleni, ovat vahvasti jolleivat nyt valheellisia niin liioiteltuja :-) Anyway.. Paatin siis puoli kymmenelta aamulla etta lahden tanne Thaimaan pohjoisimpaan kaupunkiin ja jo 11 olin luovuttanut hotellin, hakenut vaatteet pesulasta ja palauttanut poyran vuokraamoon. Onnittelin itseani nopeasta toiminnasta tietysti liian varhain. Lopulta linja-auto paasi matkaan 12:30 jota ennen olin seissyt yli tunnin jonottamassa lippua. Linkkoja menee CR:in suunnilleen puolen tunnin valein, mutta nakojaan juuri tanaan sinne halusivat kaikki. Kuvista voi kayda katsomassa millaisella matolaatikolla matka joutui. Valilla ylamaissa olisi kevyesti pystynyt ohittamaan lijabiilin vaikka ryomimalla, mutta ei se nyt niin paha matka muuten ollut. Maisemat olivat varsinkin alkumatkasta aivan huikeita. Jylheita vuoria nousi miltei pystysuoraan molemmilta puolilta. Joissain kohtaa kasvillisuus oli niin tiheaa etta jos joltain matkustajalta olisi loytynyt jalkapallo ja olisimme pysahtyneet tienposkeen ja potkaisseet pallon 30m paahan metsikkoon, niin olisin ollut ensimmaisena huutamassa "En Hae!!" Tulikohan taa nyt selvaksi??
Malka kesti noin 3.5 tuntia ja valissa oli yksi 10min pysahdys. Talla kertaa ilmastoinnin virkaa ajoi 8 tuuletinta auton katossa, joihin tein tuttavuutta paalaellani kolme(3) kertaa. Mutta eipa hataa.. taas tuli todistettua musiikin kaiken ylikayva voima. Laittaessani napit korviin meni noin kolme sekuntia ja fiilikset olivat taas erinomaiset. Mietiskelin biiseja kuunnellessani etta seuraavaksi kun kuulen tan ja tan biisun suomessa on hauska fiilistella ohimenneita maisemia. Jossain vaiheessa Dream Theaterin tullessa vuoroon ja seinien alkaessa valua lattialle torkahdin jopa hetkeksi. Vieressani istui joku paikallinen fossiili joten juttukumppania ei siltapuolen oikein saanut tuntien paikallisvaeston kielitaidon. Toisella puolella taas istui viiden amerikkalaisen seurue joiden kanssa en paria sanaa enempaa vaihtanut, vastakkisesta syysta kuin edellinen.

Loysin sitten taalta yhden kiinalaisen GH:n jossa nyt majailen ainakin toistaiseksi. Pyorankin kavin vuokraamassa ja huomenna pitaisi alkaa tarkemmin tutkimaan lahiseutuja. Ensinakemalta tama nayttaa juuri silta milta kuvittelin CM:n olevan. Kohtuullisen hiljainen ja siisti vuoristokaupunki. Kavin eilen ajamassa niilla OffRoad vehkeilla, mutta niista kertominen vaatii oman entrynsa. Sen verran paljastettakoon etta seka opas etta mina kaytiin penkassa. Mina hillitysti, opas vahemman hillitysti! Aiottu 2 tunnin safari muuttui 3.5 tunniksi. Mutta siita lisaa joskus kun muistan ja kerkean.

edit.. Laitetaas tanne muistiin.. kilometreja CM:ssa 491

Niin vaan se joku suominiminenjoukkue meni ja havisi! Taalla oli aika kuumat paikat kun vasta eilen tuli mieleen etta joku vois nettikameran valityksella lahettaa kuvaa pelista. Sahelsin aikani kunnes muistin etta oli laittanut thaiklubin sivuille kyselyn, etta nakyyko Chiang Maissa jossain baarissa peli. Siella olikin sitten vastattu ja juoksujakkaa etsimaan taksia joka ei sitten huolinut kyytiin kun baari oli kuulemma 30m paassa:-) Peli oli jo alkanut eika ne saanut mitaan suoraa kuvaa siellakaan sitten nakyviin. Paikka oli pieni,mutta siela oli tupa tayna suomalaisia ja ruotsalaisia. Lopulta eka eratauolla saatiin live aani suomesta. Juuri siis silloin kun suomen peli alko mattaa. No eipa siina mitaan. kuunneltiin sitten toinen era ja kun kolmas alkoi pidettiin aanestys aletaanko kattoo screenilta nauhoitetta josta oli eka era jo imutettu jostain kiinalaiselta sivustolta med kiinalainen selostus. Valittiin lopulta se live aani. Siina sitten lopulta kavi niinkuin kavi. En jaanyt enaa sita nauhoitetta kattoo, kun olin jo
kertaalleen maani myynyt.

Muuten en sitten olekkaan paljon suomalaisiin taalla tormannyt. Yksi pariskunta tosin oli nauttimasa 10 centin kadunvarsiviinilasistaan, kun satuin itsekkin ohi siita kulkemaan. Kyltissa luki etta silla summalla kannatettaisiin jotain paikallista yliopistoa, niin totta kait itsekkin nain jaloon aatteeseen osaa otin. Kun menin poytaan istumaan niin mita karvaiset korvani kuulivatkaan... selvaa suomenkielista soperrusta. Aloin heti puhua heille suomea etten
saattaisi heita noloon tilanteeseen. Olivat parin vikonlomareissulla CM:ssa ja loma lopuillaan ja itku lahella. Itse en ole tahan kaupunkiin aivan niin ihastunut kuin he taisivat olla, mutta kylla taalla nyt aina sen pari viikkoa seikkailee. Itse juomanlaskija oli tapaus sinaansa. Oli varmastikkin joku vanhempi proffessori joka oli tarkkaillut kotiviinin oloisen juoman laatua varmaan jo ampari tolkulla. Kurkisti juomaa lasiin kaataessaan liian pienten lukulasien yli kadet suorana kuin hidastetussa elokuvassa. Mielellaan siita showsta sen lantin maksoi, oli se sen verran hupaisaa. Yritin viela illalla loytaa saman paikan, kun en ollut muistanut hepusta kuvaa ottaa, mutten loytanyt joko paikkaa tai proffa oli loytanyt jonkun kolon minne oli mennyt haukankatseeltani piiloon.

En ole pariin viimepaivaan saanut oikein mitaan aikaan, kun olen karsinyt vatsavaivoista. Johan sita oikein itselleni kerjasinkin syomalla missa tahansa ja mita tahansa. Nyt alkaa kuitenkin jo helpottaa ja huomenna olisi tarkoitus taas saada jotain jarkevaa aikaiseksi. Kavin apteekista hakemassa laaketta vatsa oireisiin jossa minulle lykattiin pikadiagnoosin seurauksena Imodiumia ja hiili tabletteja. En kuitenkaan ollut lainkaan varma ovatko laakkeet
oikeita koska vatsa oli valilla kivikova ja valillam loysa.. hmm keta kiinnnostaa.. Anyway.. En aloittanut sita kuuria, koska minusta Imodium on nimen omaan tarkoitettu vaikean ripulin hoitoon ja hiilitabletit ruokamyrkytykseen. Ne nyt jaivat sitten laakearsenaaliin tulevia koitoksia varten. Jos muuten joku tietaa noista tabuista tarkemmin niin laittaa infoa tanne. ok. Itse ajattelin myos etta lusimalla nyt ton ilman kemikaaleja saan
ehka paremman vastustuskyvyn tulevia popoja vastaan.

Sain sentaan vietya kaikki vaatteeni pestavaksi ja lohoilin
sitten kirjaa lukien hotellin altaalla valilla auringossa ja valilla varjossa.Tanaan sitten aloin kierrella ympariinsa uutta hotellia silmalla pitaen, paatymalla siihen tulokseen etta asun nyt
ehka hinta-laatusuhteeltaan yhdessa parhaista paikoista. Se on kuitenkin ehka jopa liian hyva, koska se mika sen selvasti erottaa muista on toi uima-allas, enka siella nyt ole paria viimepaivaa lukuunottamatta paljon oleillut. Muutan sitten keskiviikkona johonkin edullisempaan paikkaan. Kavin tanaan myos ajelemassa tuolla kaupungin lansipuolella missa piti sijaitseman parikin suurempaa ostoskeskusta. Yhden sitten loysinkin, mutta ei se oiken noiden Bangkokin ososparatiisien jalkeen oikein miltaan tuntunut. Syy aeea halusin ankea itseni moiseen paikkaan oli se etta taalla ilmastoidut tilat ovat todella harvinaisia. Parin tunnin kavely sellaisessa keitaassa tekee hyvaa keskipaivan helteessa ja loysinhan mina sielta taas pari uutta raasyakin.

Tanaan muuten alkoi Thaimaassa virallisesti kesa joka jatkuu tuonne kesakuun alkuun ja joka jalkeen alkaa sadekausi jatkuen marraskuun loppuun. Siita sitten siirrytaan suoraan talveen joka siis loppui eilen. Hiton fiksuja naa kun ovat jattaneet kalenterista syksyn
kokonaan pois olemasta. Osaan jo aika katevasti siirtya taalla paikasta toiseen. Toisin oli ekailtana taalla kun lahdin metsastamaan kuvaa upeasta auringonlaskusta vuorten taa. Ajoin kuin hullu kiinni tuota punertavaksi muuttuvaa mollykkaa saamatta sitten lopulta siita yhtaan kunnon kuvaa. Sensiaan minulle tuli taysin yllatyksena se ilmio etta auringonlaskun jalkeen tulee pimeaa!! Oltuani vasta pari tuntia oudossa kaupungissa jouduin toikkaroimaan aika tovin pilkkopimeassa etta loysin takaisin hotelliini. Tata ei yhtaan helpottanut se etta erittain moni tie on taalla yksisuuntainen. Joudut ajamaan "vaaraan" suuntaan joskus pitkiakin matkoja etta paaset kadulle jolle haluat. Mutta satenkunottu nyt olen jo viisaampi sen pimeyden lankeamisen suhteen. Kyparasta piti viela sanomani etten sita henkeni uhalla jata kayttamatta. Asia on vain niin etta se potta paassa ei lisaa henkilokohtaista turvallisuutta millaan tasolla. Jos haluaisi oikeasti varjella paataan, niin olisi kaytava ensin kyparakaupassa, enka ole siihen
nahnyt viela suurtakaan tarvetta. Superhigwaylla olen totakin kayttanyt, mutta sehan nyt on itsestaan selvaa kun vauhdit nousevat lahelle sataa, niin se kyparanirvikuva ei tahdo pysya korissa vaan ilmavirta nappaa siihen ja sitten sita harotaan ilmasta kiinni. Takuuvarmasti pellen nakoista touhua!!

Mita sita viela kertoisi ennen kuin pidan ylistyspuheen Prickly Heatille. No kerrotaanpa vaikka yleisesta hintatasosta taalla, kun sita on muutamat kyselleet. Tama netin kaytto maksaa non 0.8e tunti. Skytrain paivalippu Bangkokissa 2e. Harrikka 4e paiva. Pyykinpesu 0.8e/kg. Parturi 3-4e. Hieronta 3-5 euroa, erikoishieronnat joista
olen kuullut luotettavaksi pitamaltani lahteelta 8-20e. Elaintarhaan sisaanpaasy oli 0.6e!! parkkinaksu 0.2e. Panda talo erikseen 2e. Paivallinen paikallista ruokaa 1-2e, eurooppalainen 3-4e. 1.5litraa vetta kaupasta 0.2e, bisse 0.5-1e. Farkut irtoaa 15-30e. paita 2-4e. Hotellit joissa itse asustelen paa-asiassa 10-15e/yo. Eksoottisemmat safarit kuten elefanttisellainen 20e. OffRoad on tosi tyyris 40e, mutta aion menna silti vaikka se syo parinpaivan budjetin joka on yopymispaikan jalkeen 20-30e.

Varsinaisesti rahaa syo yoelama. Vaikka juomat on kohtuu halpoja
suomalaisen mittapuun mukaan, on taalla lahes mahdotonta poikamiehena viettaa yksinaan aikaa baareissa. Tasta seuraa se etta maksat periaatteessa sitten kahden hengen illan syomiset jajuomiset. Lisaksi olen siita samasta luotettavasta lahteesta saanut kuulla etta naita sisaanheittaja/houkutuslintuja/seuranpitajia saa lunastaa itselleen kayttoonsa vaikka koko illaksi oppaaksi jos katsoo siihen olevan tarvetta. Jotkut baarit pyytavat tasta hyvasta kipurahaa menetetysta houkuttimesta jopa 10e.. varsin kohtuullista menetykseen nahden???

No nyt se ylistyslaulu minka lupasin. Loysin naas aivan hitonmoisen aineen tanaan! Prickly Heat! Sita laitetaan puhtaalle kuivalle iholle suihkunjalkeen ja se viilentaa oloa tosi mukavasti. Itse aine on vahan kuin talkkia, mutta paaasia on etta se tuntuu toimivan mita parhaimmin! Aionkin hilata tata ihmeainetta kotiinkin barrelillisen, voidaan sitten ensikesan suomihelteilla testata tata vaikka porukassa ja allistella sen mahtavaa vaikutusta! Bileet on pidettava talle mainiolle keksinnolle ainakin kolmet.. alkakaahan jarkkailla!! Niille pervoille jotka heti alkavat kirjoitella sahkopostini lisakysymyksia, niin voin jo kertoa etta tottamunassa.. olen koittanut genitaaleihin ja hauskaa oli hurjastella pyoralla iloinen virne naamarissa kun tuntui etta puntista ruiskutettiin nestevetya nivusiin.

HYVAAA SUOMIII!!! Vahanko harmittaa etten ole loytanyt paikkaa missa peleja nakyisi.

Eilen oli tahanastisista kuumin paiva. Lampoa oli jo keskipaivalla 35 astetta ja iltapaivalla se viela kohosi parisen astetta. Chiang Mai sijaitsee kasittaakseni maljamaisessa laaksossa jossa tuulettomana paivana lampotila nousee herkasti painostavaksi. Olen kuitenkin jo alkanut tottua tahan lampoon, joten olo ei tuntunut niin tukalalta kuin voisi arvata.

Eilen pidin sitten sen pakollisen temppeli paivan. Kiertelin viidessa eri temppelissa, eika niista lopultakaan paljon kateen jaanyt.

Jotenkin tunsin itseni tunkeiliaksi ja urkkiaksi alueelle jolla on oikeasti suuri merkitys paikallisille. Sain lisaksi epamiellyttavan kunnian todistaa totaalisen urvelon paikallaoloa. Herra oli tuhannen paissaan ilman paitaa ja shortseissa pyrkimassa vaenvakisin sisaan temppeliin. Puhettakaan siita etta olisi edes meinannut kenkia riisua. Havetti kahta kauheammin, kun tama idiootti oli jotenkin suomalaisen oloinen. En jaanyt seuraamaan tilanteen selvittelya sen kummemmin, joten varmuutta kansalaisuudesta en saanut.

Tanaan kavin sitten seuraavassa suuremmassa kaupungissa pohjoiseen pain.

Kuvassa tutkin karttaa suurella asiantuntemuksella. Huomatkaa erityisesti kompassi, joka on hyvakeino loytaa oikeaan suuntaan, koska suurinosa tienviitoista on pelkaksi thaiksi. Vahan tuon kuvan ottamisen jalkeen huomasin sivusilmalla jotain joka sai tekemaan uukkarin.

Joku 52 vuotias hemmo oli perustanut pienen Beatles pyhaton lahes keskelle ei mitaan. Kompleksi sisalsi pari majaa joista sain juomaa joka maistui melkein mutta ei taysin erilaiselta kuin kahvi. Seinat oli ympatty tayteen Beatles aihesta materiaalia ja pari kitaraakin oli seinille ripustettu. Kipattuani kahvit jatkoin eteenpain ja tulin jollekkin apina farmille. Aika pieni paikka ja jarjestetty show oli jotenkin alakuloisen tuntuinen. Katsojiakin oli niin vahan etta jouduin vapaaehtoiseksi yhteen ohjelmanumeroon. Suoriuduin osastani mallikaasti, jopa apina kiitti ravistamalla katta ja kumartamalla.

Kuvassa apina donkkaa.

Kavin viela yhdella benji hyppypaikalla, mutten vielakaan vellipyllyyttani uskaltanut sita koittaa. Toinen tekosyy voisi olla vaikka ne kaksi ihmista jotka aiheuttivat ruuhkaa lasnaolollaan. Loysin myos mukavan tuntuisen OffRoad paikan jota pitaa menna testaamaan viela joku paiva.
Paljon muutakin tuoltasuunnalta tuntui loytyvan mm. orkidea tarhoja, kaarmetalo, vesiputouksia, elefantti camppi jne..

Nyt lahden tosissaan metsastamaan telkkua josta loppuottelun nakisi..